Tekstit

129. 17.5.2015 Yltäkylläisyyssyyllisyys

Olenko unohtanut Olen löytänyt  äärirajani                           kadonnut hiljaisuuden jokiin. Usvaisiin Meriin, joista veneilijät kertovat taruja.       sulkenut   Aktivoinut näköhermoni, kuuloaistini ulkomaailmalta.                                      Olenko unohtanut   löytänyt  maailman                   sen kahinan, kun tuuli kulkee ohitse puiden ja vie mukanaan    tuon viimeisenkin henkäyksen       ihmetyksen vanhoja kulttuureja ja rakennuksia kohtaan. Syvemmällä kuin Mariaanien hauta, olen itsessäni                                      ja  putoan     löydän  sekunti sekunnilta alemmas, syvemmäs   enemmän, paremmin              enkä enää osaa hengitä kuin ennen,                       silloin kun maistan ilmassa auringon ja elämän. Nyt pimeydessä   valossa  rintaani painaa vain   sivelee  näkymätön käsi ja happi on inhottava pakko   elämä.                                     Kuinka riisun yltäni turhamaisuuden ihon,                   revin  esille taas sen veren

128. 6.2.2020

Jotenkin tuntuu lohdulliselta                Olet siinä                        vaikka mitä tapahtuisi       Nuolet kaulaani kuin vasta teroitettu terä                   imet voimani kuin alipaine   Olet ainoa todellisuuteni Olet ainoa pimeyteni                       ja siinä pysyn                               siihen hukun

127. Repeat

Sulje silmäsi ja kuvittele hetki                                        hetki, jolloin tunsit sen ensimmäistä kertaa                                                  kuvittele se minuutti, kun sisimmässäsi ei ollut muuta kuin rauhaa                                                                                     kun tunsit enemmän kuin koskaan                                                                                            ja samaan aikaan kaikkialla oli hiljaista                                                                                                                         kehossa                                                                                                                             huulilla                                                                                                                                sielussa                                                            Ottaisitko tämän hetken takaisin          

126. Salaviesti

Öisin asunnossani lisäkseni tusina muita                               päivisin kaipaan aivoihini itseni lisäksi sinua                                             sinua, joka saa minut hymyilemään                                                                                itkemään onnesta                                                                                rakastamaan itseäni                                                                                päästämään ääntä, joka kukaan ei kuule                                             Kaipaan                                                       tuoksuasi,                                                             varmuuttasi                                                                       turvaasi                                                                              syliäsi                                                                 ja kun aika on, kysyn voisitko olla minun ikuisesti Mutta ei

125. Paine

Koske hitaasti niin, että syvinkin hermoni tuntee sähkön sormenpäistäsi            Koske tiukasti niin, että kerta toisensa jälkeen huokaukseni syvenee Paina minut alas rintakehästäni ja pure kalpea ihoni kirjavaksi           Silitä hiuksiani lempeästi ja naurahda niskaani                                     Ole minulle hetki joku                                                          ole minulle hetki menneisyys                                                                                      ole syvin haluni                                   ole se mitä olen syksyn kylmissä tuulissa kaivannut                                             pimeydessä odottanut koskevani, kun herään painajaiseen Kasvata sisälläni olevaa painetta                              sen purkautuessa saat osasi siitä ihollesi,                                                                                  hermostoosi sykkimään                                                                    

124. Sanoja

Hitaasti valutan aivoistani kirjaimia, sanoja, lauseita Joissakin enemmän sisältöä kuin toisissa, mutta kaikki silti yhtä olevia Haluan olla cool                     mystinen                     hauska                     omaperäinen                     outo Loppujen lopuksi päädyn aina vain olemaan kaiku toisten sanoista                                                                         äänekäs epävarmuus ja tökkivät äänteet                                                                       Voisinko kuunnella sisintäni                                                                                      olla vaikuttava olemalla hiljaa                                                                                             kertoa vain tarpeellisen                                                                                                        ja saada ihmiset miettimään sanojani

123. Nyt

Hiljaisuus, erilainen kuin aiemmin Lempeä, valkoinen, lämmin                                  Turvaverkosta irrottua ei voi kuin upota pimeyteen                                  Kaiken ympäröivään tyhjyyteen                                               uusi haaste                                                       Kuitenkin tiedän                                                                        Nyt on sen aika                                                                               kun voitan sinut                                                                                                 suloinen synkkyyteni                                                                        Än, yy, tee, nyt                                                                                           minä hengitän