129. 17.5.2015 Yltäkylläisyyssyyllisyys
Olenko unohtanut Olen löytänyt äärirajani kadonnut hiljaisuuden jokiin. Usvaisiin Meriin, joista veneilijät kertovat taruja. sulkenut Aktivoinut näköhermoni, kuuloaistini ulkomaailmalta. Olenko unohtanut löytänyt maailman sen kahinan, kun tuuli kulkee ohitse puiden ja vie mukanaan tuon viimeisenkin henkäyksen ihmetyksen vanhoja kulttuureja ja rakennuksia kohtaan. Syvemmällä kuin Mariaanien hauta, olen itsessäni ja putoan löydän sekunti sekunnilta alemmas, syvemmäs enemmän, paremmin enkä enää osaa hengitä kuin ennen, silloin kun maistan ilmassa auringon ja elämän. Nyt pimeydessä valossa rintaani painaa vain sivelee näkymätön käsi ja happi on inhottava pakko elämä. Kuinka riisun yltäni turhamaisuuden ihon, revin esille taas sen veren