125. Paine
Koske hitaasti niin, että syvinkin hermoni tuntee sähkön sormenpäistäsi
Koske tiukasti niin, että kerta toisensa jälkeen huokaukseni syvenee
Paina minut alas rintakehästäni ja pure kalpea ihoni kirjavaksi
Silitä hiuksiani lempeästi ja naurahda niskaani
Ole minulle hetki joku
ole minulle hetki menneisyys
ole syvin haluni
ole se mitä olen syksyn kylmissä tuulissa kaivannut
pimeydessä odottanut koskevani, kun herään painajaiseen
Kasvata sisälläni olevaa painetta
sen purkautuessa saat osasi siitä ihollesi,
hermostoosi sykkimään
kun kosken kylkeäsi ahnaammin kuin koskaan
Mitä vittua minun pitäisi sanoa
kun kehosi vie hengitykseni
enkä voi katsoa silmiisi
sillä riisut kaikki aseeni ja tahdon antaa sinulle kaiken mitä ansaitset
Koske tiukasti niin, että kerta toisensa jälkeen huokaukseni syvenee
Paina minut alas rintakehästäni ja pure kalpea ihoni kirjavaksi
Silitä hiuksiani lempeästi ja naurahda niskaani
Ole minulle hetki joku
ole minulle hetki menneisyys
ole syvin haluni
ole se mitä olen syksyn kylmissä tuulissa kaivannut
pimeydessä odottanut koskevani, kun herään painajaiseen
Kasvata sisälläni olevaa painetta
sen purkautuessa saat osasi siitä ihollesi,
hermostoosi sykkimään
kun kosken kylkeäsi ahnaammin kuin koskaan
Mitä vittua minun pitäisi sanoa
kun kehosi vie hengitykseni
enkä voi katsoa silmiisi
sillä riisut kaikki aseeni ja tahdon antaa sinulle kaiken mitä ansaitset
Kommentit
Lähetä kommentti