A breakfast table for souls

Huomaan kuinka pääni täyttyy niityistä, aavoista meristä ja tyrskyistä, jotka iskevät vasten korkeita kallioita           Hetkeen en ole tajunnut, kuinka suuri maailma on                                            kuinka paljon voin löytää ja kuinka paljon voin antaa   Ehkä se onkin ongelmani, asioiden lyttääminen, ruttaaminen mitättömiksi        vaikka en tiedäkkään hienompaa kuin elämä ja se että huomenna nousee uusi aamu                         huomenna voin hymyillä enemmän kuin tänään ja huomenna voin tulla rakastetuksi  vaikka tänään vielä tunnen olevani kovin yksin      Haluaisin vain elämäni alkavan mahdollisimman pian, ennen kuin mätänen kiinni tähän maahan ja ilman ääntä huudan apua ohikulkevilta elämäänsä onnellisilta kuuroilta...

  Hiljainen, liikkumaton, pimeydessä yksin                       tärisevä palelevat jalat ja veto ikkunoista lämpö on kadonnut, palannut takaisin kotiinsa            ja minun ikkunani halkeilevat hiljalleen rikki, särö säröltä, siru sirulta ne särkyvät helisten                                        Ovi on avoin kaikelle                     enkä voi estää kolkkouttakaan hiipimästä sisälle, se tervehtii ja asettuu taloksi      Olen voimaton nousemaan, sulkemaan ovea ja estämään kylmyyden tulemista                                                 enkä tietenkään voi, sehän on minun joka iltapäivän teevieras  ...

Aurinko hivelee poskiani, silittää varovasti kuuraisia hiuksiani            ja minä hymyilen                    aidosti, oikeasti  ehkä se vain on sitä kun kehoni puskee aivot täyteen d-vitamiinia      mutta silti en voi väittää näytteleväni  Vesihöyry on tiivistynyt kiteiksi ja ilmassa leijuu kristalleja                                   tähtipölyä             ja minä tunnen itseni onnekkaaksi,                          tunnen, että voin vielä tehdä jotain suurta                                        kokeilen siipiäni ja tiedän osaavani lentää, keijupöly ei ole satua       ...

Sanat ovat vaikeita, ne toistuvat jos niille ei osaa puhua oikein                  Hyvät ihmiset ovat heitä, jotka huomioivat kaikki ja minun mielestäni            Hitler oli hyvä ihminen, hän huomioi kaikki juutalaiset                                                 Filosofian tunnilla kukaan ei ole paha ja on aivan sama onko huumediileri vai k-kaupan kauppias, huonoa ammattia ei ole              Aurinkomatkat alkavat järjestämään ristiretkiä ja käännytys on helppoa                            miekka vai jeesus sydämeen?  Miten niin elämä on vakavaa Ikävä usvaa, ikävä lämpöisiä kesäiltoja ja auringonlaskuja rannalla               ...

Kirjastossa aurinko kajastaa suurista ikkunoista ja bilsan kirjat hukkuvat kultamereen                            evoluutiolla ei enää olekaan väliä ja vihkon takakanteen ilmestyy runo, toinenkin        mutta en hymyile, vaikka voisin, eihän se kovin vaikeaa edes oikeastaan ole päivät pyörivät nopeammin, samalla kaavalla hiljaisina ja ahdistuneina                                            ja minä tunnun katoavani, hävittäväni joka hetki osan itsestäni                 ja pian tunnen, kuin en enää ole edes olemassa                          on vain ruumiini ja se tyttö, joka ennen osasi hymyillä niin,           että hymy ylsi metsänvihreisiin silmiini ...

Sanoja ei tarvita, eikä niitä enää ole               olen mykkä, hiljainen kuin kedon viimeinen kukka

                                               Ja sitten tuli pimeys                                                                       se söi minut                       nopeammin kuin viimeksi.                                        ja minä vain katosin,                                                                  hajosin              ...

Olen harvinaisen huono ottamaan kantaa mihinkään suullisesti ja useimmiten perustelut ja suurin osa sanoistakin hukkuu muiden kannanottojen alle. Olen hiljainen kannattaja enkä ole koskaan oikein osannut sanoa omaa sanaa mistään - pelätessä joko toisten reaktiota tai sitten vain haluttomuudesta ilmaista omaa mielipidettäni. Enkä voi olla ylistämättä taiteilijoita, jotka eivät puhu, eivät väittele eivätkä tarvitse yhtäkään halaistua sanaa kantaa ottamiseen. Yksi sivellin ja muutama purkki väriä tekevät ihmeitä ja lopulta sanaton, hiljainen kannanotto vaikuttaa enemmän kuin suuri mellakka asiasta. Sain tänään taas kerran hymyillä, hymyillä kun löysin taas yhden kauniin videon ja tämän haluaisin esitellä teillekin. Tähän videoon pääsette painamalla tästä  klick!           En ota asiaan enempää kantaa, sillä tiedän kuitenkin vain sekoavani sanoissani, mutta tämä video taas todistaa sen, kuinka voimme vaikuttaa toisten elämään ja kuinka voimme nähdä oman eläm...

Kaipaan valoa ja lämpöä,                   pitkiä hetkiä silmät kiinni, hymy huulilla     kaipaan aurinkoa ja elämää, sitä mikä tuo minuun elämän koska pimeydessä on vaikea hengittää. Yksin pimeydessä, yksin unohduksissa, hiljaa ja kenenkään tietämättä poskelle putoaa useampi kyynel, koska tähdetkään eivät loista.                 Ei edes kaikkein kirkkain tähti, se tähti, joka on minun sieluni täyttänyt valolla ja lämmöllä. En ole nähnyt tähteä viikkoihin ja minulla alkaa jo olla ikävä sitä autuuden tunnetta, kun huomaan sen välkkyvän kirkkaimmin pimeässä. Mutta minua hymyilyttää, kevät on tulossa                 valo palaa takaisin ja voin kurkottaa käteni kohti sitä, napata sen syliini ja suukottaa sitä hellästi. Kaikki tulee olemaan vielä niinkuin viime keväänä ja keväänä ennen sitä.                 ...