79. Sumukoneen vieressä, näkymättömissä
Huuhdon kurkusta alas pimeyttä                        hukutan itseni unohdukseen ja strobovalojen välkkyessä hymyilen salaa           toivon yön jatkuvan ikuisuuden                                  toivon ikuisuuden jatkuvan aina                         ja toivon, että joku katoaisi minun kanssa savuun     epätoivoista hymyä, sormet syvällä kurkussa                                          miksi pimeys ei voi palata takaisin ylös                                mitä tein taas väärin                                ...
Kommentit
Lähetä kommentti