20. Lumivalkeat pellot, kuurankukat ja se kaikki lämpö

Joulukuun ensimmäinen päivä ja lunta sataa taivaalta kauniisti leijaillen. Valkoinen maisema näyttää kauniilta, mutta toivoisin enemmän kuuran kukkia ja jouluvaloja. Me tähden lapset Suomessa juhlimme joulua valon juhlana keskellä tätä kaikkea pimeyttä.
          Enkä voi olla hymyilemättä verratessa joulua täällä maalla jouluun kaunpungissa. Paljon valoja, suuria kuusia sekä tavaratalot täynnä mitä hienoimpia, suurimpia sekä värikkäimpiä joulukoristeita. Hymyilin Stockmannin ylimmässä kerroksessa Turussa hipeltäessä erilaisia kuusenkoristeita, nauhoja ja hileitä. Se oli sellainen joulu, mistä olen aina haaveillut. Toisin sanoen amerikkalainen yltäkylläinen joulu, josta ei kimalle voinut puuttua.

               Mutta kaiken sen kimalteen, värikkyyden sekä valon keskellä pystyin muistelemaan joulua täällä todellisessa pimeydessä minne valotolpat taikka kylien tai kaupunkien jouluvalot eivät yllä. Joulua, joka on tehty kynttilöistä, muutamasta hassusta jouluvaloköynnöksestä, punaisista palloista sekä tietenkin jäälyhdyistä, jotka koristavat pihatietä kirpeässä pakkasessa. Sitä joulua, missä tuoksuu piparkakut eikä muovi, tunnelmaa antaa hiljaisuus eikä kaupan radioista soivat joululaulut ja kun kauneinta mitä tiedän joulussa, on maailman katoksi levittäytynyt kirkas tähtitaivas linnunradan kanssa.
Oikeastaan, en tiedä kumman haluaisin valita. Haluaisin valoja, koristeita ja paljon musiikkkia ja naurua, mutta toisaalta haluaisin myös sen kaiken kaamoksen, kynttilät sekä kirjan ja rasiallisen suklaata. Toisaalta sain kehiteltyä päähäni parhaimman kompromissin.

       Haluatteko kuulla? Tämä saattaa mennä taas äiteläksi rakkaushöpinäksi, mutta en voi mitään sille, että suurin joulunviettotoiveeni, olisi viettää joulu yhdessä tyttöystäväni kanssa. Täydelliseltä joululta toivoisin siis:
♥ Ei väliä missä olisimme, jomman kumman perheen luona taikka kaksin, kunhan saisin joulusuukon kynttilöiden valossa.
♥ Rauhallisen hetken hautuumaalla, kaikkien niiden kynttilöiden keskellä. Haluaisin sen hiljaisuuden, valon ja muistojen vain täyttää hetkeksi itseni eikä haittaisi, jos pakkasen punertamalle poskelle putoaisi muutama kyynelkin, tiedän, että kulta pyyhkisi ne pois.
♥ Paljon erilaisia hyviä jouluruokia, suosikkeina tietenkin porkkanalaatikko ja suklaa. Olen kinkun kanssa sellainen ihme tyyppi, että syön sitä pari palaa jouluaattona, enkä siihen sitten taas vuoteen koskekkaan.
♥ Lämmin viltti, joku hyvä leffa ja kullan kainalo. Siinä samalla ehkä sitä suklaata taikka glögiä.
♥ Paljon naurua, hymyä, sitä ihmisten sielujen valoa, mistä en halua koskaan luopua. Sitä valoa, mikä lämmittää sydäntä synkimmässäkin pimeydessä.

Tämä kaikki jouluhössötys, siivousvimmat, kakkujen leipominen sekä uusi kynttelikkö keittiön pöydällä on tartuttanut vähitellen minuunkin sen kaiken halun kuunnella ja laulaa taas joululauluja, keksiä mitä vaikeimmin toteutettavia lahjoja rakkaille sekä vain ihmetellä sitä, kuinka taas yksi vuosi on pyörähtänyt ympäri akselillaan. Ehkä näin jo ensimmäisen joulukuun päivän kunniaksi voin juoda kaksi kuppia glögiä sekä tarttua taas kerran Harry Potteriin, käpertyä viltin alle ja vain tuhahtaa ikkunan suuntaan, josta on kaunis näky kylmään lumiseen ulkoilmaan. Ei se lumi minua kaipaa enkä minäkään todellakaan sitä, tämän päivän voin pysyä sisällä.