27. Aina ei pää kestä..

Peilityyni mieli
               hetken pirstaleita, säröjä tuhansia
Hiljaisuus, enkä enää muista kuka olen
            palaset katoavat, hukkuvat
 kuin muistot piirongin alle
                 ja vaikka taistelen,
minä itken olen heikko, enkä pärjää ilman elämää
        Juovuksissa yksinäisyydestä
 Yksin pimeydessä, ilman lämpöä

Tekopyhä marttyyri,
 mutta kai minulla on siihen lupa
                 sillä sinä tiedät suurimman pelkoni
 tiedät, mikä saa sieluni värähtelemään ja
                          hengitykseni salpaantumaan
              mutta koitan hymyillä, sillä päiviä on lisää
  tällä hetkellä tarvitsisin vain lyhyen lauseen tunnustuksen
                       siitä että on hyvä, että
              juuri minä
olen olemassa

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

It's so fluffy, I'm gonna dieee!

5. Odotus palkitaan

20. Lumivalkeat pellot, kuurankukat ja se kaikki lämpö