31. Minä rakastan - koska minä voin

Haluaisin kirjoittaa elämästä
             haluaisin laulaa tulevaisuudesta ja hymyillä
Haluaisin huutaa kurkkuni käheäksi ja haluaisin elää pidempään kuin kukaan koskaan on elänyt
                                        Haluaisin huokaista ja samaan aikaan juosta maratonin
           Haluaisin auttaa jokaista, niitäkin jotka kieltävät sitä tarvitsevansa
    Haluaisin kurtistaa kulmiani lapsenlapsilleni ja sanoa: "ymmärrätte kun kasvatte."
Haluaisin pujottaa kultasormuksen nimettömään ja vannoa ikuista rakkautta.

Ja minä kirjoitan ja laulan
       minä huudan ja hymyilen, ja elän varmasti pidempään kuin kukaan
Minä huokaisen ja juoksen, autan ja torun kurtistamalla kulmiani vielä sinisilmäisille lapsille
         Ja minä pujotan sormuksen sormeesi ja suutelen rakkautemme sinetiksi vannoessa ikuista rakkautta
Minä olen, minä elän ja minä teen kaiken minkä minä voin ja kovasti yritän tehdä myös niitä asioita, joihin minulla ei välttämättä edes ole yhtään valtaa eikä vaikutusta.

Me emme saa pelätä, emme saa luovuttaa, emme epäillä, emmekä olla luottamatta.
            ja vaikka te pelkäisitte, minä aijon rakastaa, rakastaa tätä elämää ja tätä maailmaa, jokaista ihmistä sen päällä, sinisilmäisesti ja avosydämin. Sillä minä tiedän, ettei yksikään hymy taikka hellä kosketus ole vaaraksi kenellekään. Me olemme ihmisiä, me tarvitsemme toisiamme.
     Toisinaan tarvitsemme toisiamme enemmän, emmekä silloin saa kääntää päätämme toisaalle.
Kaipaan sinua, hymyäsi, viestejäsi, kosketustasi, sieluasi. Enkä päästä sinua putoamaan, vaan nostan sinut syliini ja kiedon kultaan, tai ainakin vasemman nimettömäsi.