21. Yhtä suurta juhlaa

Jääkaappi täyttyy tämän ja huomisen päivän aikana erilaisista kakuista, leivonnaisista ja pasteijoista. Äiti hösöttää aivan liikaa, siivoaa ja tarkistaa miljoona kertaa kauppalistan sekä tarjoamiset. Ai miksikö? No sattuimoisin isälläni on tasakymmeniset syntymäpäivät, eikä tietenkään äiti voi olla hääräämästä, vaikka hyvällä lykyllä vieraita saapuu enintään viisi. Minua huvittaa, miksi pitää panostaa johonkin noin paljon? Onhan se mukava, kun on hyvää ruokaa ja siivottu, mutta että olohuoneen pöytäliinat pitäisi vaihtaa ja ihan ajatuksen kanssa pitäisi miettiä miten laittaa pöydän sekä kahvikupit. Turhaudun lukuisista kyselyistä, entä näin, eikun ehkä se olisi parempi tälleen tai sitten ehkäpä näin, näyttääkö tämä hyvältä? Useimmiten vastaukseni kuuluu muutamaa desipeliä liian kovaa, kun alan jo ärsyyntyä. Syntymäpäiväthän ne vain ovat.
En ole koskaan tajunnu sitä jouluhösötystä, mitä kaikki äidit joka joulu toistavat. Ovatko verhot hyvät? .. Kerran taisin saada huudotkin, kun vaihdoin hyvää hyvyyttäni kenenkään tietämättä olohuoneen siniset verhot valkoisiin, jotka eivät edes silittämisen jälkeen olleet hyvät äidille. (Siniset verhot _eivät_ kuulu jouluun)

Toisinaan toivoisin stressittömän joulun, sellaisen, jolloin jokainen talossa voisi vain hengähtää. Tarvitseeko kaiken kiiltää vain yhden päivän takia vai onko joulu mukamas syy kerrankin raivota jokaisesta pikku pölyhiukkasesta kaapiston päällä tai ryppysistä verhoista ikkunoissa? Minusta olisi ihana vain laittaa kaikki koristeet, valot sekä kokkaukset ilman maailman suurinta siivousurakkaa ja sitä nipotusta mikä alkaa juuri muutamaa päivää ennen h-hetkeä. Kaiken lisäksi tähän rasittavaan siivoushösötykseen kuuluu myös usein se, että vaikka aikaa olisi rutkasti (muutama päivä). Pitäisi kaiken tapahtua nyt ja heti, on pidettävä kiirettä, on tehtävä tuo ja se ja nuo. ONKO SILLÄ NYT NIIN VÄLIÄ?
Huokaisen helpotuksesta, kun pääsen sen verran kauas kotoa, ettei tarvitse kestää niitä joulun läheisiä päiviä vaan suoraan tulla tunnelmaan ja rauhoittua jouluun ilman yhtäkään korotettua ääntä taikka käskyä pyyhkiä jokainen pinta minkä talosta sattuukaan löytämään. Joulunhan kuitenkin loppujen lopuksi kuuluisi olla rauhallinen, hiljainen ja stressitön juhla, jolloin vain saisi rentoutua, nauttia ja tunnelmoida ihanaa kulunutta vuotta sekä Suomen pimeyttä.