24. Tämä kylmä pohjoinen maa, ja se kaikki vitun lumi

Aamulla kun heräsin,(Tässä kohti pitäisi nauraa, tämä oli vitsi.(Ei siis vitsi että heräsin, se on kyllä ihan normaalia.)) oisin voinut vain kääntää kylkeä ja käpertyä paremmin lämpimän peiton alle, kun kerrankin oli sitä tilaa vaihtaa kylkeäkin.. (Eikä kulta saa nyt murista, koska rakastan nukkua vieressäsi, eli tyst.) Olen kuitenkin erityisen tunnollinen ihminen enkä unien takia kumminkaan skippaa koulupäivää, joten nousin sängystä ylös, kahden silmäpussin sekä valuvan nenän kanssa ja ensimmäiseksi sain ulista kylmää maailmaa, sänky vieressä huusi kutsuvasti: "babeeh.. come here, it's cold outside." En kuunnellut, olin vahva ja hipsin alusvaatteissa alas itkien kylmyyttä. 

Astuin ulos hyvinvarustautuneena, feikkiuggit jalassa, pipo syvällä päässä ja porokirjoneulelapaset survaistuna käteen. Oli pakko kirota ääneen ja kovaan.. Pakkanen puraisi heti poskia ja jäi härnäämään ympärille, kun kävelin tievarteen odottamaan pimeyteen bussia. Taivas alkoi sarastamaan hiljalleen selkäni takaa ja pilven reuna väistyi vihertävän siniseltä taivaalta. Bussi oli lähes yhtä kylmä kuin ulkoilma, eikä minua paljoakaan naurattanut kun muistelin ihanan lämmintä sänkyä, jossa oli nukkunut makoisat kymmenen tunnin yöunet.                              Aurinko nousi kauniisti ja maalasi taivaan punaisella, oranssilla sekä violetilla, luokkahuoneen ikkunasta se näytti hetken vapauden symbolilta, kun opettaja selitti jotain Rooman kulttuurista ja kaupungin rakenteesta. Basilika oli kuulemma yleinen rakennusmuoto, mutta minulle ei tullut mieleen muuta kuin kuuma höyryävä kasa spagettia tomaattikastikkeen kera. Historian tunti mateli ja loppu puolella livahdin ruokalaan hörppimään kuumaa kaakaota ja katselemaan ulos. 

               Opon tunnin tulevaisuuden suunnitelmat hämmensivät entistä enemmän ja mietin lopulta kuinka pääsisin kirjallisuuden tai taiteen huipulle niin, että jopa taulusta johon olisin maalannut pari viivaa, maksettaisiin muutama miljoona vähintään. Mietin sitä edelleen, tarvitsen jonkun maailmoja järisyttävän idean, sitten kaikki tuntee minut ja minä saan sen ihanan lasisen boksin, jossa on sadesuihku sekä takka, jonka edessä saan käpertyä kullan kainaloon. Aulassa naulakoilla muru vilkaisi jalkoihini, kun vedin uggeja jalkaan, hän oli kuolla nauruun. ...Ne on hurjan lämpimät, enkä voi mitään, että olen yksi kylmävarpaisimmista eliöistä tällä planeetalla. Haluaisin oikein mieluusti selvitä yli talven ilman yhtäkään sinistä varvasta. Pari pusua ja vielä vilkaisi minun sämpylöihin, hymyn pidättelemistä. Olen kuulemma pieni, enkä voi mitään tunteelle ulkona joka hiipii ulkona minuun kun sipsutan lyhyin askelin Kullan matkassa nuorisotiloille. Nauran mielessäni, olo on kuin viisivuotiaalla kun mutkassa nappaan kiinni Murun hihasta pysyäkseni pystyssä ja saan vain naurua mutkan kaahaus tyylistäni.

 Päivä osasi olla harvinaisen hyvä, vaikka jokainen pakkasaste tuntui kuolemalta iholla eikä palelu hellittänyt edes koulun sisällä. Saunan jälkeen kuitenkin voin huokaista, että kyllä tästä vielä selvitään sitten kun pääsen peiton ja viltin alle lukemaan iltasaduksi ilmastonmuutoksesta sekä vesien happamoitumisesta.