A breakfast table for souls

Ja minä kysyin itseltäni,                              tulenko koskaan näkemään mitään kauniimpaa           kuulemaan                  maistamaan                               tuntemaan                                                                                                            kuin sinut Hiljaisina aamuina,                      kastehelmien vieriessä alas poskiani pitkin               toivon, että minulle sopisi kirkkaanpunainen                                                            sillä sitä sieluni on, ainakin silloin kun muistelen                                                                                                                                 sinua,                                                                                                                                     tuoksuasi                                              ja toisinaan mietin                                                         mitä olisimme nyt          

Ja kun istun alas pöytään ja ristin käteni vasten huuliani              kehottaisin sinua hiljenemään                                               niin hiljaiseksi, että ilma välillämme katoaa                            Anna auringon paistaa sälekaihdinten välistä ja anna sen huuhtoa väliltämme kaikki se paino                                    Anna minun tehdä tämä sinulle hyvin selväksi                   Olen oman sieluni, kehoni ja sanojeni herra                                                          Sillä asia on niin                                                                          että minä en osaa enää rakastua                                                                                                                               vaikka ehkä haluaisin