105. Unohdettu tunne

Ja minä kysyin itseltäni,
                             tulenko koskaan näkemään mitään kauniimpaa
          kuulemaan
                 maistamaan
                              tuntemaan
                                                                                                           kuin sinut

Hiljaisina aamuina,
                     kastehelmien vieriessä alas poskiani pitkin
              toivon, että minulle sopisi kirkkaanpunainen
                                                           sillä sitä sieluni on, ainakin silloin kun muistelen
                                                                                                                                sinua,
                                                                                                                                    tuoksuasi
                                             ja toisinaan mietin
                                                        mitä olisimme nyt
                                                                    ja rakastaisinko minä sinua ekspotentiaalisesti lisää
                            jos sinä et olisi mennyt
                                                   pelännyt

                                                                 
         

Kommentit

  1. Kyyneleet nous silmiin, tää on ihan täydellisesti kiteytetty!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos hirmuisesti! Ihana kuulla että tämä on koskettanut. (Kirjoitin tätä itsekin kyyneleet silmissä, kun taas kerran annoin sydämeni avautua rehellisesti)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

It's so fluffy, I'm gonna dieee!

5. Odotus palkitaan

16. Usko, toivo, rakkaus