105. Unohdettu tunne
Ja minä kysyin itseltäni,
tulenko koskaan näkemään mitään kauniimpaa
kuulemaan
maistamaan
tuntemaan
kuin sinut
Hiljaisina aamuina,
kastehelmien vieriessä alas poskiani pitkin
toivon, että minulle sopisi kirkkaanpunainen
sillä sitä sieluni on, ainakin silloin kun muistelen
sinua,
tuoksuasi
ja toisinaan mietin
mitä olisimme nyt
ja rakastaisinko minä sinua ekspotentiaalisesti lisää
jos sinä et olisi mennyt
pelännyt
tulenko koskaan näkemään mitään kauniimpaa
kuulemaan
maistamaan
tuntemaan
kuin sinut
Hiljaisina aamuina,
kastehelmien vieriessä alas poskiani pitkin
toivon, että minulle sopisi kirkkaanpunainen
sillä sitä sieluni on, ainakin silloin kun muistelen
sinua,
tuoksuasi
ja toisinaan mietin
mitä olisimme nyt
ja rakastaisinko minä sinua ekspotentiaalisesti lisää
jos sinä et olisi mennyt
pelännyt
Kyyneleet nous silmiin, tää on ihan täydellisesti kiteytetty!
VastaaPoistaKiitos hirmuisesti! Ihana kuulla että tämä on koskettanut. (Kirjoitin tätä itsekin kyyneleet silmissä, kun taas kerran annoin sydämeni avautua rehellisesti)
Poista