A breakfast table for souls

                  Kuinka voisin näyttää teille oikeat kasvoni,                                   kun aamunkajosta iltahämärään pukeudun naamareihin          jotka olen lainannut kirjan sivuilta, ihmisten puheista,                                                    enkä enää itsekään tiedä nauraisiko oikea minäni                                         jos joku kertoisi hyvän vitsin,                               sillä en enää edes muista minkä värinen oikea sydämeni on                                                                                  pimeys on piirittänyt sitä liian kauan.                      

                    Jaksoin edes leipoa pizzan uuniin,                                     jaksoin vaivata taikinan ja miettiä mitä sen päälle voisi laittaa         mutta kun sain sen uuniin,                             laskeuduin väsyneenä makaamaan räsymatolle uunin eteen                                                         pää sekaisin touhukkuudesta                                                                     imusolmukkeet entistä kipeämmät                        Onko tämä virus, vai olenko vain sairaana ikävästä?                                                             Sairaana kaipuusta ja kosketuksen himosta.                                                      Sen ainakin tiedän, että paranen ainakin hiukan                                                                                             kun kuulen taas äänesi

                    Ja kun pimeydessä tukehdun itseeni,                                        Kyyneliini, vapiseviin käsiin ja hyperventilointiin          Etkä sinä ole korvani juuressa kuten lupasit                       Minä uskon todella kuolevani                                     Ja katoavani. Sillä tänään eikä eilen ollut hyvä päivä olla hiljaa.                 Tänään olen jo niin paljon syvempänä kuin eilen.                                      Enkä tiedä selviänkö tästä yöstä.                                Vai löydänkö itseni pesuhuoneen nurkasta tärisemästä, silmät itkusta turvonneina ja ääni kadonneena.                    Älä jätä minua yksin..

Kynteni kaipaavat ihoasi kuten minä kaipasin sinua tänä aamuna kun ikkunat alkoivat mennä huuruun sadeusvan pyyhkiessä ylitse pienen kylämme. Syvimmät syvyyteni, nurkkani, mutkani kaipaavat sanojasi, niin kuin kellastuvat lehdet kaipaavat edes pientä valon sädettä lämmittämään.       Hiljaisuudessa kaipaan hiljaisuuttasi                                  äänien seasta koitan löytää sinun äänesi, naurusi.  mutta kaikki vain vajoaa pimeään pohjaan, kaikki muuttuu tuhkaksi ja katoaa kylmyyden tieltä. Ja minua pelottaa se, että olen voimaton estämään sitä tulemaan minunkin luokseni, minun sisälleni. Ei, minä tiedän, että se hiipii sinne, varoittamatta. Ensin se tuntuu kuumalta, niin kuin se jää jota painoit ihooni kauan, sitten se pakottaa minut pysähtymään, jotta pimeys pääsisi kietoutumaan ympärilleni.                  Ei se prosessi niin kovinkaan vaikea ole,                                   ne tuntevat minut liian hyvin.       Kylmyys, joka kalvaa sieluani. Saa varpaani palelemaan

                     Pimenevässä yössä,            päälläni paksu villatakki ja alushousut,                              kylmissäni kulmat kurtussa mietin,       kun tähtitaivas kirkastuu entisestään                                          pääsenkö luoksesi parilla lantilla sarkasmia ja setelillä sääliä                                   tähdenlennon kyydissä puoli tuhatta kilometriä                                                                                 ihan vain, että voisin                                                                                            hakea sinut viereeni nukkumaan                                                                                                  

Hiilet korkeilla poskipäillä, kurkussa surraava sirkkeli                heikotus, päänsärky,             enkö olekkaan kuolematon, vaikka tiedänkin olevani hullu juuri tällä hetkellä                                                      kaipaisin sinua                                                              sanojasi, parantavaa henkäystäsi,                   sillä ilman sinua, minä sairastun ihmiskunnan vitsauksiin                                                          kaadun voimattomana tiedottomana siitä,                                                                                                   ikävöitkö sinä edes minua,                                vaikka siitä on niin kauan kun viimeksi kuulit ääneni   mutta se on erilainen nyt,                              syystuulien kulkiessa yli metsien                                           minun ääneni katoaa sen mukana, syvälle syystuulen pussukkaan                 jota se kantaa ylpeänä mukanaan

Sinisen elämän hyökyessä rantakivikkoon,               olisitko minulle majakka myrskyssä,                                                              estämässä minua ajautumasta liian kauas ulapalle        olisitko minulle airot,                          joilla voisin soutaa luoksesi peilityyntä pintaa pitkin                kun tuuli ei henkäisekkään avunantoaan Oltaisiinko yhdessä meri,                        oltaisiin kaikkialla,                                                                   kahdestaan                                          niin, että jokainen näkisi meidät                                                                                  puhuisi suuresta sinisestä                                                                                                               ja horisonttiin katoavista punaisista kajastuksista,                                                                                         suudelmistani sinun korvanjuuressa

            Tämä on sinulle                                        lue tarkkaan, minulla on paljon sanottavaa                      Minä makasin  koko yön   parvekkeella ja mietin sinua                                                                                                                       Enkä tiedä mitä minun pitää tehdä.                                                                                                  Enemmän sanoisin, jos olisit täällä.                                    Sillä puhun sormillani, huulillani paremmin.

Unessa hiljaisuus, metsien yli hyökyvät aallot                                raikas, puhdas kevyt ilma hengittää                                                                               olisinpa lintu, tai edes perhonen               ja kun räpäyttäisin kultakirjailtuja siipiäni,                                kaatuisivat vuoret toisella puolella maapalloa                                                               hukkuisivat suurkaupungit tulviin       tähdet tippuisivat taivaalta, hakaten kimmeltävää sadettaa vasten maanpintaa                            juuri siellä, missä minä nostan huulilleni elämän eliksiirin                                                                              ja huuhdon pimeyden maksastani, keuhkoistani  Aamuöisessä odottavassa hämäryydessä,                                minä hengästyisin elämästä                    ja hymyilisin taivaankannen tähdille, sillä tiedän, että kaikki tämä                                                  

Kesä valui nopeammin sormien välistä kuin hiekka, työ vei päivistä suurimman osan kadoksiin ja loput ajasta yritin tehdä jotain mieleenpainuvaa, teinkö sittenkään? Koska hetket, muistot ja muuten vain mielikuvat ajoista ovat minulle tärkeitä, mietin, että ehkä voisin jakaa teille asti tämän kesän kokemukset pienen listan muodossa.             Kesäkuu ○ Muutin ensimmäistä kertaa omaan asuntooni, ajatukset kämpästä ja yksinäisyydestä (rauhasta) tuntuivat tällöin ihanalta, hetkeä myöhemmin ahdisti ja itketti kovasti. Onneksi sain usein vieraita. ○ Pidimme pienessä piirissä pikku tuparit. Tuparilahjaksi ananas ja tequilaa. Viikonloppuvieraaksi sain etelästä serkkuni ja tuntui mukavalta kulkea minne halusi, milloin halusi. ○ Juhannuksena saareen veneellä loistoporukan kanssa, viikonloppu täynnä naurua, iloa ja kauniita auringonnousuja. Itkin ensimmäistä kertaa K:lle puhelimessa ja kuuntelin jo kylmenneessä saunassa aamu neljältä hänen kertomuksia siitä kuinka hän pitää minusta koko ajan