A breakfast table for souls

.. Ja minäkun lupasin ja vannouduin etten tee tälläist enää ikinä niin tässäpäs tätä nyt lopulta ollaan. Säännöt tulevat tässä:   1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään. 2. Pitää vastata haastajan 11 kysymykseen. 3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille. 4. Haastetun tulee valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa. 5. Sinun tulee kertoa kenet olet haastanut. 6. Ei takaisin haastamista. 11 faktaa minusta 1. Sekoitan helposti unirytmini eikä se ole hyväksi minulle. Tarvitsen aikataulutusta jos meinaan jaksaa mitenkään nousta sängystä ylös..  2. Vasemmassa silmässäni on ollut jo kohta kaksi päivää elohiiri 3. Heräsin tänään siihen, kun kuulen äidin huudon alhaalta: "AA HIIRI!" 4. Elämän suunnitelmaani kuuluu voittaa lotossa päävoitto, se on siis suunnitelmassa, ei jos vaan kun.  5. Minulla on erittäin herkkä ja atooppinen iho, kuolen varsinkin näin talvella. (eikä muka sais raapia..hups.) 6. Haluaisin laulaa en

Haluaisin kirjoittaa elämästä              haluaisin laulaa tulevaisuudesta ja hymyillä Haluaisin huutaa kurkkuni käheäksi ja haluaisin elää pidempään kuin kukaan koskaan on elänyt                                         Haluaisin huokaista ja samaan aikaan juosta maratonin            Haluaisin auttaa jokaista, niitäkin jotka kieltävät sitä tarvitsevansa     Haluaisin kurtistaa kulmiani lapsenlapsilleni ja sanoa: "ymmärrätte kun kasvatte." Haluaisin pujottaa kultasormuksen nimettömään ja vannoa ikuista rakkautta. Ja minä kirjoitan ja laulan        minä huudan ja hymyilen, ja elän varmasti pidempään kuin kukaan Minä huokaisen ja juoksen, autan ja torun kurtistamalla kulmiani vielä sinisilmäisille lapsille          Ja minä pujotan sormuksen sormeesi ja suutelen rakkautemme sinetiksi vannoessa ikuista rakkautta Minä olen, minä elän ja minä teen kaiken minkä minä voin ja kovasti yritän tehdä myös niitä asioita, joihin minulla ei välttämättä edes ole yhtään valtaa ei

No siksi... Ei vaan koska..                ...minuun sattuu, kun et pysty hymyilemään               ...haluaisin kaapata sinut syliisi ja kuljettaa sinut turvaan kaikelta pahalta.               ...olen mustasukkainen, kun halasit häntä liian tuttavallisesti               ...minä pelkään kuolemaa ja yksinäisyyttä               ...tahdon elää sinun kanssasi elämäni loppuun asti.               ...en osaa puhua tunteistani ääneen.               ...minua ahdistaa, sillä tiedän, että meidän on tehtävä valintoja.               ...minulla oli nälkä.              ...en osaa lopettaa itkemistä, varsinkaan jos joku kyselee mikä minulla on               ...olen onnellisempi kuin koskaan ennen.               ...en enää tahdo pudota kielekkeeltä.               ...minulla on sinut, enkä muuta tarvitse.               ...maailma on meidän ja me voidaan mitä me tahdotaan.               ...ääneti ovat pelkurit ja pimeimmästä raosta huutaa tuskaisimmat kovimpaan               ...ihmiset

En tiedä parempaa kuin hyasintin tuoksu talossa            mikään ei ole kauniimpaa kuin koristeltu kuusi olohuoneessa enkä voi kiistää sitä, etteikö minulle tulisi hyvä mieli siivottuani koko talon yksin muutamassa tunnissa. Leevi nuokkuu punaisella karvalankamatolla ja minä luen Harry Potteria sohvalla ja mietin, onko tämä enää samanlaista kuin oli silloin, kun olin kuusi vuotias.                                      Haen joululta nykyään vähemmän kuin ennen, odotan sitä vähemmän                         ja kun sen loppujen lopuksi saapuu, se katoaa käsistä ennen kuin edes tajuan, että mistä siinä oikeestaan on kyse. Mutta tietenkin hymyilen, sillä kaikki ne kynttilät, kaikki se tuoksu saa minut rentoutumaan ja irroittamaan edes hetkeksi siitä kaikesta stressistä, mikä muuten velloo sisälläni alituiseen.               silti tunnen, kuinka kaikesta tästä puuttuu jotain, kuinka jonkun tässä valon ja pimeyden yltäkylläisyydessä täytyisi olla toisin, niin että voisin sanoa, että jo

Itsekehu tuoksahtaa, mutta samalla olen helvetin ylpeä itsestäni. Se tuoksahtaa hiukan kirsikoille ja hymylle, ensimmäistä kertaa elämässäni osasin koodailla! (Pienen avustuksen avulla toki) Sen takia halusin tulla tänne sitten ilmoittaman tästä, koska vanhoihin postauksiin jätän pienet kuvat, joidenka ansioista (taikka syystä) teksti ei osaa käyttäytyä oikein ja menee hiukan oudosti. Elikkäs, jos aijotte lueskella vanhoja postauksia vielä tästä eteenpäin niin olkaa armollisia sille tekstin oikkuilulle, minä en vain yksinkertaisesti jaksa ruveta sekoilemaan ja suurentamaan niitä kuvia enkä myöskään leikkimään sen tekstin kanssa.. Ensimmäistä kertaa oikeastaan tein jotain tämän blogin puolesta muuta kuin kirjoitin mukamas taiteellista tekstiä tänne. Oisko jollakin mielipidettä näistä pienistä uudistuksista vai huomaatteko edes mitä olen hommaillut?  Samalla ehkä tässä voisin kysellä mielipidettä, että haluaisitteko jonkunlaisia tietynlaisia postauksia tässä joulun alla? Tahtoisin tote

Peilityyni mieli                hetken pirstaleita, säröjä tuhansia Hiljaisuus, enkä enää muista kuka olen             palaset katoavat, hukkuvat  kuin muistot piirongin alle                  ja vaikka taistelen, minä itken olen heikko, enkä pärjää ilman elämää         Juovuksissa yksinäisyydestä  Yksin pimeydessä, ilman lämpöä Tekopyhä marttyyri,  mutta kai minulla on siihen lupa                  sillä sinä tiedät suurimman pelkoni  tiedät, mikä saa sieluni värähtelemään ja                           hengitykseni salpaantumaan               mutta koitan hymyillä, sillä päiviä on lisää   tällä hetkellä tarvitsisin vain lyhyen lauseen tunnustuksen                        siitä että on hyvä, että               juuri minä olen olemassa

Kuuntelin tämän puheen äärimmäisen huono tuulisessa olotilassa, minua itketti, vitutti eikä oikein mikään tuntunut hymyilyttävän. Jaan tämän teille, koska tämä on parhainta mitä olen tänä epäonnen päivänä kuullut. Epäonni on tervehtinyt minuakin pallon muodossa, iskeytyen täysillä otsaani, seuraamukset eivät ole olleet mitään maailman parhaimpia vaan olo on liikkunut järkyttävän päänsäryn ja oksetuksen välimaastossa. Mutta kaiken tämän "huonon" päivän keskellä, kuulin jotain, joka sai minut hymyilemään. Okei myönnän, itkemään myös vähän lisää.. Mutta ennen kaikkea tämä puhe sai minut ajattelemaan enemmän, sitä kuinka käyttäytyä, mitä minun pitäisi tehdä, kun mikään ei onnistu ja lopulta tulee jopa hyvin eristetty, syrjitty olo. Pienistä vastoinkäymisistä välittämättä pitäisi jatkaa elämää, elää tätä hetkeä.. koska It is Always now. Hope u liked. ps. Tähän loppuun, Are u iDiot?

Naiset, me luomakunnan rinnakkaan ja muodokkaat ilmiöt. Suutumme vähästä, itkemme, kun ei ole syytä ja meitä on harvinaisen vaikea miellyttää. Jos pystyt nostamaan kätesi ylös yhdessäkin kohdassa voit olla todistetusti nainen, ilman, että vilkaiset rintakehääsi tai korkokenkävalikoimaasi. Jos et kuitenkaan vielä saanut kättäsi ylös, voit lukea seuraavan listan ja yhtyä yhteen tai useampaan kohtaan. - Joskus vain haluat napata suklaalevyn ja kadota maailmalta. - Haluat yrittää edes toisinaan näyttää mahdollisimman seksikkäältä tai viettelevältä. - Mökötät, jos et saa mitä tahdot. (Pätee myös lapsiin) - "Ei mitään" tarkoittaa "kaikki on vialla" - "Ei mulla ole mikään" tarkoittaa "nyt ois paras tietää mikä minulla on" - Jos joku kysyy mikä hätänä kun itket, itket entistä kovempaa. - "En tarvitse mitään lahjaksi" tarkoittaa "Olisi kiva, että yllättäisit minut" - Suuttumiseen ei tarvitse syytä ja jos siihen on syy, pitäisi

Aamulla kun heräsin,(Tässä kohti pitäisi nauraa, tämä oli vitsi.(Ei siis vitsi että heräsin, se on kyllä ihan normaalia.)) oisin voinut vain kääntää kylkeä ja käpertyä paremmin lämpimän peiton alle, kun kerrankin oli sitä tilaa vaihtaa kylkeäkin.. (Eikä kulta saa nyt murista, koska rakastan nukkua vieressäsi, eli tyst.) Olen kuitenkin erityisen tunnollinen ihminen enkä unien takia kumminkaan skippaa koulupäivää, joten nousin sängystä ylös, kahden silmäpussin sekä valuvan nenän kanssa ja ensimmäiseksi sain ulista kylmää maailmaa, sänky vieressä huusi kutsuvasti: "babeeh.. come here, it's cold outside." En kuunnellut, olin vahva ja hipsin alusvaatteissa alas itkien kylmyyttä.  Astuin ulos hyvinvarustautuneena, feikkiuggit jalassa, pipo syvällä päässä ja porokirjoneulelapaset survaistuna käteen. Oli pakko kirota ääneen ja kovaan.. Pakkanen puraisi heti poskia ja jäi härnäämään ympärille, kun kävelin tievarteen odottamaan pimeyteen bussia. Taivas alkoi sarastamaan hiljalle

Kikatusta pimeydessä, kädet, jotka yllättävät ja se pitkä nauru.             Kysyt itkenkö minä, enkä saa happea nikottelevalta hekotukseltani,          kätesi lepäävät omistavina lantiollani ja suustani pääsee pieni hurahdus.  Voitan sinut sata nolla, mutta silti, takerrut siihen viimeisimpään voittoon ja minun on pakko huokaista,                                   koska olet suloinen.  Aamut vaihtuvat liian nopeasti iltaan, yöhön ja pian tasainen hengityksesi kaikuu hiljaisuudessa ympäri huonetta, kun minä valvon katse katossa,                             ja yritän haalia hiukan lisää läheisyyttäsi, sekä hiukan lisää tuoksuasi, niin,            että huomenna en joutuisi ikävissäni käpertymään tyhjään sänkyyn.  Silti, minun on vaikea hengittää kun käännyn viimeisen kerran illalla pihallesi,                 vaikea pidättää pari kyyneltä,  mitkä loppujen lopuksi valahtaa poskille sitten kun auton valokeilat valaisevat kadun taloja. Enkä tiedä onko tämä laillista edes

Hymyä ja naurua + perunoiden pesua Lämpöä ja kevätaurinko Kauniita posetuksia ja kesän tuoksua

Jääkaappi täyttyy tämän ja huomisen päivän aikana erilaisista kakuista, leivonnaisista ja pasteijoista. Äiti hösöttää aivan liikaa, siivoaa ja tarkistaa miljoona kertaa kauppalistan sekä tarjoamiset. Ai miksikö? No sattuimoisin isälläni on tasakymmeniset syntymäpäivät, eikä tietenkään äiti voi olla hääräämästä, vaikka hyvällä lykyllä vieraita saapuu enintään viisi. Minua huvittaa, miksi pitää panostaa johonkin noin paljon? Onhan se mukava, kun on hyvää ruokaa ja siivottu, mutta että olohuoneen pöytäliinat pitäisi vaihtaa ja ihan ajatuksen kanssa pitäisi miettiä miten laittaa pöydän sekä kahvikupit. Turhaudun lukuisista kyselyistä, entä näin, eikun ehkä se olisi parempi tälleen tai sitten ehkäpä näin, näyttääkö tämä hyvältä? Useimmiten vastaukseni kuuluu muutamaa desipeliä liian kovaa, kun alan jo ärsyyntyä. Syntymäpäiväthän ne vain ovat. En ole koskaan tajunnu sitä jouluhösötystä, mitä kaikki äidit joka joulu toistavat. Ovatko verhot hyvät? .. Kerran taisin saada huudotkin, kun vaihdo

Joulukuun ensimmäinen päivä ja lunta sataa taivaalta kauniisti leijaillen. Valkoinen maisema näyttää kauniilta, mutta toivoisin enemmän kuuran kukkia ja jouluvaloja. Me tähden lapset Suomessa juhlimme joulua valon juhlana keskellä tätä kaikkea pimeyttä.           Enkä voi olla hymyilemättä verratessa joulua täällä maalla jouluun kaunpungissa. Paljon valoja, suuria kuusia sekä tavaratalot täynnä mitä hienoimpia, suurimpia sekä värikkäimpiä joulukoristeita. Hymyilin Stockmannin ylimmässä kerroksessa Turussa hipeltäessä erilaisia kuusenkoristeita, nauhoja ja hileitä. Se oli sellainen joulu, mistä olen aina haaveillut. Toisin sanoen amerikkalainen yltäkylläinen joulu, josta ei kimalle voinut puuttua.                Mutta kaiken sen kimalteen, värikkyyden sekä valon keskellä pystyin muistelemaan joulua täällä todellisessa pimeydessä minne valotolpat taikka kylien tai kaupunkien jouluvalot eivät yllä. Joulua, joka on tehty kynttilöistä, muutamasta hassusta jouluvaloköynnöksestä, punais

Jo muutenkin epätavallisen, ihmeellisen ja jopa hämmentävän unen keskeyttää metsästä samoavat ja järveltä veneillä lipuvat mustat hahmot, käsissään viikatteet sekä aseet. Suuri kartano huutaa tyhjyyttään, mutta minä haluan jonkun takia puolustaa sitä, vaikka juuri äsken olin tekemässä taidetta miehen kanssa, joka heitteli tikkoja kohti ihmisankkoja. Kurkkuni tuntuu kuivalta, mutta juoksen rannan kiveykselle ja tuijotan noita kymmeniä veneitä, joiden mukana pahaenteiset ja uhkaavat ihmiset tulevat koko ajan lähemmäs minua. Hengittäminen käy vaikeaksi ja pian jo kaivelen suutani sormilla, yrittäen vetää kaikkea sitä ulos mikä pakkautuu estämään hengitykseni. Mutta en voi pysähtyä, sillä ensimmäinen vene kolahtaa vasten kiveä ja lierihattuinen, täysin musta, väritön ja kasvoton mies nousee ylös veneestä koristen tuskaisempaa hengitystä kuin minä. Hetkessä juoksen kartanon korkeimpaan torniin ja vedän suuren puisen oven kiinni, ovessa oleva lukko ei vain toimi. Kokeilen sen toimivuutta työ

Tiesin sen ettei minua kohdeltu oikein, tiesin ja kestin sen. Sitähän se rakkaus on. Kestetään toisen virheet ja epäkohdat, mutta silti hyväksytään ne. Syvä rakkaus, jossa rakastettu ei koskaan petä tai tee mitään väärää, muuta kuin pakottaa. Sitä minun rakkauteni oli, rakkauteni oli oikeaa, mutta sen nimissä minut pakotettiin kestämään. Kestämään monia tunteja yöstä, tunteja aamusta kun aurinko vasta hipoi suuria holvikaarisia ikkunoitani ja pölyhiukkaset saattoi laskea aamuauringon säteistä. Kestämään sitä ajatusta ettei tämä tulisi koskaan loppumaan enkä saisi koskaan päättää omista tekemisistäni. Etten voisi koskaan toteuttaa haavetta aamukahvista pienen kahvilan terassilla syysaamuna, juuri ennen ensimmäiset luennot alkaisivat. Pelkäsin etten saisi koskaan hörppiä kahviani rauhassa, lukea ensimmäistä kertaa sanomalehden jokaisen uutisen, koska minulla oli aikaa kun kukaan ei pidätellyt minua aamulla pitkään. Ei iskenyt minua seinään ja vaatinut omaa osaansa rakkaudestani.  Se mit

Uniset silmät ja sinun pää sylissäni     maisemat vaihtuu, lipuu ohitse kuin vuodet elämässämme mutta silti, hymyilen                   huoltoaseman vessassa soi Juha Tapio ja minä tykkään sinusta niin, että halkeen Sydämeni pakahtuu kymmenen tuhatta ihmistä ja hymyilet             vain minulle sillä elämä on onni, ja en voi lakata hymyilemästä kappaleelle joka sai jalkani juuri tanssimaan Lämpimät valopylväät         katson korkealta autoa vierellä ja huokaisen hiljaa                                  en tiedä, enkä tiedä nytkään mutta kaikki vain kuluu         kuluu nopeammin kuin haluaisin Mutta en murehdi kun räntä hakkaa auton lasia, ja saan juovuttaa sinut siihen käsittämättömään autuuteen enkä haluaisi päästää irti vaikka eihän huominen ole edes niin kaukana ps. Minä hyvin kiitollinen, jos vastaa sivupalkista löytyvään kyselyyn. Voit saada tänne jotain luettavaa mistä itse pitäisit! Myös kommentoimalla

Kiedot raajasi ympärilleni kuin muraatti   tiukasti, pitkin lämmennyttä ihoani joka hohkaa kilpaa            sinun silmiesi kanssa tässä pimeydessä Kuulen huokauksesi, sen           tyytyväisen ja pitkän ja tiedän,                                  että olen kesyttänyt pedon sisälläsi.  Liikennevalo näyttää vihreää ja joka ikinen pisara tuulilasissa näyttää myös vihreää sinä hymyilet vieressäni ja kun pysähdymme, saan vain nuolaista huuliani koska se koira ja nainen tuoksusi paidassani, se minkä tunnistan jo kun astut sisään ovesta Se, mikä saa minut huokaisemaan tyytyväisenä ja haluamaan lisää sinua,  ihoasi, huuliasi                               En tiedä mitä sanoisin, enkä tiedä mitä ajattelisin. Haluan vain maata pimeydessä hiljaa, todistaa olemassa oloni kuuntelemalla tasaisen sydämensykkeeni sekoittuvan sinun hulluna riehuvan sydän pauhuntaan. Ja tämä on täydellistä vain juuri näin. 

Jo kolmatta kertaa mietin mitä pakkaan mukaan, mitä tarvitsen pitkälle bussimatkalle sekä kuinka selviän hengissä yhden vaivaisen viikonlopun turussa, Euroopan suurimmassa kristillisten järjestämässä tapahtumassa. Kolmatta kertaa olen yhtä innoissani vähintäänkin, sillä saan viikonlopun täyteen hyvää musiikkia, parempaakin parempaa seuraa (mru hyppää myös mukaan) sekä uusia maisemia tähän tylsään pimeään syksyyn. Hetkinen? Kristillisten tapahtuma? Joku jeesustelu festari? En nyt niinkään sanoisi, pohjana tietenkin on kristillisyys ja yhteenkuuluvuus, mutta jokainen festareille menijä löytää sieltä niin paljon uskonnollisuutta kuin itse haluaa sitä saada. Sitä ei tyrkytetä siellä kellekään eikä ketään pakoteta jäädä kuuntelemaan messua. Festareilla on paljon muutakin kuin puheenpitäjiä ja ennen kaikkea siellä on paljon hyvää gospel-musiikkia, mikä sekään ei rajoitu vain yhteen musiikkityyliin. (Festareilla on soittanut myös tunnettuja artisteja sekä maailmanlaajuisesti tunnettuja bände

Ja pimeys tuli varkain.    hiljaa ja hitaasti, syöden allensa kaiken, minutkin mutta pimeydessä olit sinä,        ja sinä olet valoa olet kuin maalaus, paikoillasi, kaunis        silmissäsi auringonlaskun kultaiset kehät ja kädessäsi    tulevaisuutemme                 Ja pelkään hengittäää kätesi, lämpösi, elämäsi, saat minut naurahtamaan tämä on totta ja minä rakastan sinua yhdessä, me sytytämme valoja tähän pimeyteen, ja yhdessä me nauramme tähdille jotka tuikkivat telttamme kankaassa ja yhdessä, me nukahdamme ja kun herään,      tiedän että olet edelleen siinä

Omistan tämän postauksen tänä iltana ihmiselle, joka varasti suoraan blogistani ilmoittamatta ollenkaan kyseisten kuvieni olevan minun blogistani. Olisin juuri ja juuri hyväksynyt tapahtuneen, jos henkilö olisi blogissaan ilmoittanut kuvien oikeudet kuuluvan minulle. Tosin jotta en olisi ollenkaan asiasta kihahtanut, olisin odottanut kunnollista luvankysymistä käyttää minun kuviani omassa blogissani. Tätä tulen ihmetelleeksi usein, nettihän on täynnä kaikkien kuvia. Weloveit, instagram ja facebook pursuavat toisten ihmisten kuvia, mutta missä kulkee raja toisten kuvien varastamisessa? Itse ainakin koen, että kuvien varastaminen henkilökohtaisista paikoista, kuten blogit tai facebook on hieman asiatonta, sopimatonta ja moraalitonta. Jokaisen kuvat ovat kuitenkin jokaisen omia ja tällä tavalla myös henkilökohtaisia. Se, että minä laitan kuvia tänne blogiini ei tarkoita sitä, että ne olisi jokaisen käytettävissä vapaasti ja siellä missä tahtoo, niin kuin itse tahtoo. Tämä siis olkoon, i

Hiekkatien pöly on kadottanut              tienvarsien värit eikä pilvetkään näytä edes               hopeisilta Pisarat lasissa       valuvat alaspäin vaisuina ja minä koitan saada      itseni heräämään Edessäni istuu tyttö,       jonka hiukset,              hartiat ovat sinun.      Vieressäni istuu nainen,              jonka hymy,                  silmät     ja kädet ovat sinun Kuulokkeista soi laulu,         jota sinä              lauloit minulle     äänettömästi ja jonka,            aikana minä rakastuin sinuun       täydellisesti, peruuttamattomasti            lopullisesti, ikuisesti Mitä kauemmas tämä matka vie minua,      sen vähemmän näen        niitä värejä, jotka loistavat silmistäsi.  Annetaan ajan pysähtyä,                                          Maailma jatkaa raiteillaan                         ohittaa aseman,