A breakfast table for souls

Hiljaisuudessa äänet naksahtelevat lähempänä korvaa                            etkä sinä ole vieressäni silittämässä unisena hiuksiani, kun suustani pääsee ahdistunut henkäys.                        sinä olet kaukana ja yön pimeyden kädet silittelevät minua sinun sijasta.                                            Mutta minä en pidä niistä käsistä, minä en pidä niiden aiheuttamista kylmistä väreistä enkä siitä kuinka sydämeni hakkaa kovemmin.                                                   Enkä enää vaivu uneen niin kuin tarinoissa, runoissa kerrotaan                   Astelen ...

Ja kun suutelen sinua kuivilla huulillani                   etelätuulessa, yön roudan tuoksussa,      lipuvat valkoiset pilvet ylitse vaarojen hukuttaen ruskanlehdet usvaan. Taivaalle piirtyvät pilvivanat kutsuvat meitä lentämään ja minä olen ihan varma,                          että jos nyt pidättäisin hengitystä,                                              kohoaisin tuulen mukana ylös taivaalle  kulkemaan lentokoneen piirtämää polkua pitkin,                                 sillä sinä suutelet minulle siivet                                           ...