A breakfast table for souls

En tiedä parempaa kuin hyasintin tuoksu talossa            mikään ei ole kauniimpaa kuin koristeltu kuusi olohuoneessa enkä voi kiistää sitä, etteikö minulle tulisi hyvä mieli siivottuani koko talon yksin muutamassa tunnissa. Leevi nuokkuu punaisella karvalankamatolla ja minä luen Harry Potteria sohvalla ja mietin, onko tämä enää samanlaista kuin oli silloin, kun olin kuusi vuotias.                                      Haen joululta nykyään vähemmän kuin ennen, odotan sitä vähemmän                         ja kun sen loppujen lopuksi saapuu, se katoaa käsistä ennen kuin edes tajuan, että mistä siinä oikeestaan on kyse. Mutta tietenkin hymyilen, sillä kaikki ne kynttilät, kaikki se tuoksu saa minut rentoutumaan ja irroittamaan edes hetkeksi siitä kaikesta stressistä, mikä muuten velloo sisälläni alitu...

Jääkaappi täyttyy tämän ja huomisen päivän aikana erilaisista kakuista, leivonnaisista ja pasteijoista. Äiti hösöttää aivan liikaa, siivoaa ja tarkistaa miljoona kertaa kauppalistan sekä tarjoamiset. Ai miksikö? No sattuimoisin isälläni on tasakymmeniset syntymäpäivät, eikä tietenkään äiti voi olla hääräämästä, vaikka hyvällä lykyllä vieraita saapuu enintään viisi. Minua huvittaa, miksi pitää panostaa johonkin noin paljon? Onhan se mukava, kun on hyvää ruokaa ja siivottu, mutta että olohuoneen pöytäliinat pitäisi vaihtaa ja ihan ajatuksen kanssa pitäisi miettiä miten laittaa pöydän sekä kahvikupit. Turhaudun lukuisista kyselyistä, entä näin, eikun ehkä se olisi parempi tälleen tai sitten ehkäpä näin, näyttääkö tämä hyvältä? Useimmiten vastaukseni kuuluu muutamaa desipeliä liian kovaa, kun alan jo ärsyyntyä. Syntymäpäiväthän ne vain ovat. En ole koskaan tajunnu sitä jouluhösötystä, mitä kaikki äidit joka joulu toistavat. Ovatko verhot hyvät? .. Kerran taisin saada huudotkin, kun vaihdo...

Joulukuun ensimmäinen päivä ja lunta sataa taivaalta kauniisti leijaillen. Valkoinen maisema näyttää kauniilta, mutta toivoisin enemmän kuuran kukkia ja jouluvaloja. Me tähden lapset Suomessa juhlimme joulua valon juhlana keskellä tätä kaikkea pimeyttä.           Enkä voi olla hymyilemättä verratessa joulua täällä maalla jouluun kaunpungissa. Paljon valoja, suuria kuusia sekä tavaratalot täynnä mitä hienoimpia, suurimpia sekä värikkäimpiä joulukoristeita. Hymyilin Stockmannin ylimmässä kerroksessa Turussa hipeltäessä erilaisia kuusenkoristeita, nauhoja ja hileitä. Se oli sellainen joulu, mistä olen aina haaveillut. Toisin sanoen amerikkalainen yltäkylläinen joulu, josta ei kimalle voinut puuttua.                Mutta kaiken sen kimalteen, värikkyyden sekä valon keskellä pystyin muistelemaan joulua täällä todellisessa pimeydessä minne valotolpat taikka kylien tai kaupunkien jouluvalot eivät yllä. Joulua, joka on tehty...