129. 17.5.2015 Yltäkylläisyyssyyllisyys

Olenko unohtanut Olen löytänyt äärirajani
                          kadonnut hiljaisuuden jokiin. Usvaisiin Meriin, joista veneilijät kertovat taruja.
      sulkenut Aktivoinut näköhermoni, kuuloaistini ulkomaailmalta.
                       
             Olenko unohtanut löytänyt maailman
                  sen kahinan, kun tuuli kulkee ohitse puiden ja vie mukanaan  tuon viimeisenkin henkäyksen
      ihmetyksen vanhoja kulttuureja ja rakennuksia kohtaan.

Syvemmällä kuin Mariaanien hauta, olen itsessäni
                                    ja putoan  löydän sekunti sekunnilta alemmas, syvemmäs enemmän, paremmin
             enkä enää osaa hengitä kuin ennen,
                      silloin kun maistan ilmassa auringon ja elämän.

Nyt pimeydessä valossa rintaani painaa vain sivelee näkymätön käsi ja happi on inhottava pakko elämä.
                                    Kuinka riisun yltäni turhamaisuuden ihon,
                 revin esille taas sen verenpunaisen lihan, joka ei pelkää uutta eikä tuntea.
                             
                                     Ehkä vielä taas joskus,
              saatan Nyt nousen jaloilleni pohjamudan seasta ja sanon, ettei minusta ollut katoamaan
                                sillä haluan rakastan elämää,
                                             jokaista sen pientä virhettä, pahaa oloa, kevään ensimmäisiä ukkosia
        hiirenkorvia puissa ja sydämen raskasta hakkausta.

                                 Sillä olenhan minä ihminen
                                              ihminen, joka haluaisi olla täydellistä puhtautta.
                                         mutta vielä hetken ainakin minä olen tämän maan lika, keskeneräinen
                                                       pahat teot ja viattomien haavat
                                  vielä hetken minä koen syyllisyyttä siitä, että elän
                                                                      siitä, että vaadin lisää yltäkylläisyyteeni
                    ja siitä, etten osaan olla onnellinen pienistä asioista vaan olen kadonnut itseltäni.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

It's so fluffy, I'm gonna dieee!

Kuva
Itku kait tässä on pakko tirauttaa. Hetken ajan mietin katselenko liikaa suloisia eläin gifejä, mutta ei, en varmasti katsele. Tahdon lisää, koska kissanpennut on tosi sulosia eikä samojedeja voita mikään tai kukaan. (Paitsi mru) Oli pakko tulla jakamaan tämä gifti teidän kanssanne tässä välissä kun siirryn taas katselemaan kun pienen pieni karvapallo mirri pyörii lattialla.                 It's so fluffy, i'm gonna definitely die! (Gif from 9gag.com)
Lue lisää

5. Odotus palkitaan

Kuva
Pyörittelen puhelinta toivottomana kädessä ja odotan viestiä murultani, jota en ole päässyt koko syyslomaan näkemään. Puhelin pilpattaa ja sydän tekstin perässä saa minut hymyilemään ja jaksamaan vielä nämä pari päivää ennen kuin taas näemme toisemme. Odotus palkitaan, loppujen lopuksi pääsen kuitenkin käpertymään kultani viereen ja leikkimään hänen hiuksillaan hiljalleen samalla kun supitan hiljaa ikävästä mitä olen koko syysloman jaksanut kestää. Matka tähän pisteeseen asti meidän suhteessa on ollut hyvinkin kuoppainen ja täynnä sekä vastoinkäymisiä että myötämäkeä. En halua selittää meidän menneisyyttä täysin, sillä tiedän että kaikki eivät voisi tajuta minun valintoja taikka sitten eivät voisi ymmärtää sitä mitä kaikkea olen joutunut tekemään. Mutta sen voin sanoa jokaiselle joka tämän postauksen lukee, jos todella rakastat jotakuta, älä luovuta ennen kuin tämä kyseinen henkilö vaihtaa puhelinnumeronsa, muuttaa ulkomaille ja vaihtaa peitenimen ettet voisi vainota häntä enää. ..Noi...
Lue lisää

16. Usko, toivo, rakkaus

Kuva
Jo kolmatta kertaa mietin mitä pakkaan mukaan, mitä tarvitsen pitkälle bussimatkalle sekä kuinka selviän hengissä yhden vaivaisen viikonlopun turussa, Euroopan suurimmassa kristillisten järjestämässä tapahtumassa. Kolmatta kertaa olen yhtä innoissani vähintäänkin, sillä saan viikonlopun täyteen hyvää musiikkia, parempaakin parempaa seuraa (mru hyppää myös mukaan) sekä uusia maisemia tähän tylsään pimeään syksyyn. Hetkinen? Kristillisten tapahtuma? Joku jeesustelu festari? En nyt niinkään sanoisi, pohjana tietenkin on kristillisyys ja yhteenkuuluvuus, mutta jokainen festareille menijä löytää sieltä niin paljon uskonnollisuutta kuin itse haluaa sitä saada. Sitä ei tyrkytetä siellä kellekään eikä ketään pakoteta jäädä kuuntelemaan messua. Festareilla on paljon muutakin kuin puheenpitäjiä ja ennen kaikkea siellä on paljon hyvää gospel-musiikkia, mikä sekään ei rajoitu vain yhteen musiikkityyliin. (Festareilla on soittanut myös tunnettuja artisteja sekä maailmanlaajuisesti tunnettuja bände...
Lue lisää