A breakfast table for souls

.. Ja minäkun lupasin ja vannouduin etten tee tälläist enää ikinä niin tässäpäs tätä nyt lopulta ollaan. Säännöt tulevat tässä:   1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään. 2. Pitää vastata haastajan 11 kysymykseen. 3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille. 4. Haastetun tulee valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa. 5. Sinun tulee kertoa kenet olet haastanut. 6. Ei takaisin haastamista. 11 faktaa minusta 1. Sekoitan helposti unirytmini eikä se ole hyväksi minulle. Tarvitsen aikataulutusta jos meinaan jaksaa mitenkään nousta sängystä ylös..  2. Vasemmassa silmässäni on ollut jo kohta kaksi päivää elohiiri 3. Heräsin tänään siihen, kun kuulen äidin huudon alhaalta: "AA HIIRI!" 4. Elämän suunnitelmaani kuuluu voittaa lotossa päävoitto, se on siis suunnitelmassa, ei jos vaan kun.  5. Minulla on erittäin herkkä ja atooppinen iho, kuolen varsinkin näin talvella. (eikä muka sais raapia..hups.) 6. Haluaisin laula...

Haluaisin kirjoittaa elämästä              haluaisin laulaa tulevaisuudesta ja hymyillä Haluaisin huutaa kurkkuni käheäksi ja haluaisin elää pidempään kuin kukaan koskaan on elänyt                                         Haluaisin huokaista ja samaan aikaan juosta maratonin            Haluaisin auttaa jokaista, niitäkin jotka kieltävät sitä tarvitsevansa     Haluaisin kurtistaa kulmiani lapsenlapsilleni ja sanoa: "ymmärrätte kun kasvatte." Haluaisin pujottaa kultasormuksen nimettömään ja vannoa ikuista rakkautta. Ja minä kirjoitan ja laulan        minä huudan ja hymyilen, ja elän varmasti pidempään kuin kukaan Minä huokaisen ja juoksen, autan ja torun kurtistamalla kulmiani vielä sinisilmäisille lapsille          Ja minä pujotan sormuksen sormeesi ja suutele...

No siksi... Ei vaan koska..                ...minuun sattuu, kun et pysty hymyilemään               ...haluaisin kaapata sinut syliisi ja kuljettaa sinut turvaan kaikelta pahalta.               ...olen mustasukkainen, kun halasit häntä liian tuttavallisesti               ...minä pelkään kuolemaa ja yksinäisyyttä               ...tahdon elää sinun kanssasi elämäni loppuun asti.               ...en osaa puhua tunteistani ääneen.               ...minua ahdistaa, sillä tiedän, että meidän on tehtävä valintoja.               ...minulla oli nälkä.              ...en osaa lopettaa itkemistä, varsinkaan jos joku kyselee mikä minulla on         ...

En tiedä parempaa kuin hyasintin tuoksu talossa            mikään ei ole kauniimpaa kuin koristeltu kuusi olohuoneessa enkä voi kiistää sitä, etteikö minulle tulisi hyvä mieli siivottuani koko talon yksin muutamassa tunnissa. Leevi nuokkuu punaisella karvalankamatolla ja minä luen Harry Potteria sohvalla ja mietin, onko tämä enää samanlaista kuin oli silloin, kun olin kuusi vuotias.                                      Haen joululta nykyään vähemmän kuin ennen, odotan sitä vähemmän                         ja kun sen loppujen lopuksi saapuu, se katoaa käsistä ennen kuin edes tajuan, että mistä siinä oikeestaan on kyse. Mutta tietenkin hymyilen, sillä kaikki ne kynttilät, kaikki se tuoksu saa minut rentoutumaan ja irroittamaan edes hetkeksi siitä kaikesta stressistä, mikä muuten velloo sisälläni alitu...

Itsekehu tuoksahtaa, mutta samalla olen helvetin ylpeä itsestäni. Se tuoksahtaa hiukan kirsikoille ja hymylle, ensimmäistä kertaa elämässäni osasin koodailla! (Pienen avustuksen avulla toki) Sen takia halusin tulla tänne sitten ilmoittaman tästä, koska vanhoihin postauksiin jätän pienet kuvat, joidenka ansioista (taikka syystä) teksti ei osaa käyttäytyä oikein ja menee hiukan oudosti. Elikkäs, jos aijotte lueskella vanhoja postauksia vielä tästä eteenpäin niin olkaa armollisia sille tekstin oikkuilulle, minä en vain yksinkertaisesti jaksa ruveta sekoilemaan ja suurentamaan niitä kuvia enkä myöskään leikkimään sen tekstin kanssa.. Ensimmäistä kertaa oikeastaan tein jotain tämän blogin puolesta muuta kuin kirjoitin mukamas taiteellista tekstiä tänne. Oisko jollakin mielipidettä näistä pienistä uudistuksista vai huomaatteko edes mitä olen hommaillut?  Samalla ehkä tässä voisin kysellä mielipidettä, että haluaisitteko jonkunlaisia tietynlaisia postauksia tässä joulun alla? Tahtoisin ...

Peilityyni mieli                hetken pirstaleita, säröjä tuhansia Hiljaisuus, enkä enää muista kuka olen             palaset katoavat, hukkuvat  kuin muistot piirongin alle                  ja vaikka taistelen, minä itken olen heikko, enkä pärjää ilman elämää         Juovuksissa yksinäisyydestä  Yksin pimeydessä, ilman lämpöä Tekopyhä marttyyri,  mutta kai minulla on siihen lupa                  sillä sinä tiedät suurimman pelkoni  tiedät, mikä saa sieluni värähtelemään ja                           hengitykseni salpaantumaan               mutta koitan hymyillä, sillä päiviä on lisää   tällä hetkellä tarvitsisin vain lyhyen lauseen tunnustuksen ...

Kuuntelin tämän puheen äärimmäisen huono tuulisessa olotilassa, minua itketti, vitutti eikä oikein mikään tuntunut hymyilyttävän. Jaan tämän teille, koska tämä on parhainta mitä olen tänä epäonnen päivänä kuullut. Epäonni on tervehtinyt minuakin pallon muodossa, iskeytyen täysillä otsaani, seuraamukset eivät ole olleet mitään maailman parhaimpia vaan olo on liikkunut järkyttävän päänsäryn ja oksetuksen välimaastossa. Mutta kaiken tämän "huonon" päivän keskellä, kuulin jotain, joka sai minut hymyilemään. Okei myönnän, itkemään myös vähän lisää.. Mutta ennen kaikkea tämä puhe sai minut ajattelemaan enemmän, sitä kuinka käyttäytyä, mitä minun pitäisi tehdä, kun mikään ei onnistu ja lopulta tulee jopa hyvin eristetty, syrjitty olo. Pienistä vastoinkäymisistä välittämättä pitäisi jatkaa elämää, elää tätä hetkeä.. koska It is Always now. Hope u liked. ps. Tähän loppuun, Are u iDiot?

Naiset, me luomakunnan rinnakkaan ja muodokkaat ilmiöt. Suutumme vähästä, itkemme, kun ei ole syytä ja meitä on harvinaisen vaikea miellyttää. Jos pystyt nostamaan kätesi ylös yhdessäkin kohdassa voit olla todistetusti nainen, ilman, että vilkaiset rintakehääsi tai korkokenkävalikoimaasi. Jos et kuitenkaan vielä saanut kättäsi ylös, voit lukea seuraavan listan ja yhtyä yhteen tai useampaan kohtaan. - Joskus vain haluat napata suklaalevyn ja kadota maailmalta. - Haluat yrittää edes toisinaan näyttää mahdollisimman seksikkäältä tai viettelevältä. - Mökötät, jos et saa mitä tahdot. (Pätee myös lapsiin) - "Ei mitään" tarkoittaa "kaikki on vialla" - "Ei mulla ole mikään" tarkoittaa "nyt ois paras tietää mikä minulla on" - Jos joku kysyy mikä hätänä kun itket, itket entistä kovempaa. - "En tarvitse mitään lahjaksi" tarkoittaa "Olisi kiva, että yllättäisit minut" - Suuttumiseen ei tarvitse syytä ja jos siihen on syy, pitäisi ...

Aamulla kun heräsin,(Tässä kohti pitäisi nauraa, tämä oli vitsi.(Ei siis vitsi että heräsin, se on kyllä ihan normaalia.)) oisin voinut vain kääntää kylkeä ja käpertyä paremmin lämpimän peiton alle, kun kerrankin oli sitä tilaa vaihtaa kylkeäkin.. (Eikä kulta saa nyt murista, koska rakastan nukkua vieressäsi, eli tyst.) Olen kuitenkin erityisen tunnollinen ihminen enkä unien takia kumminkaan skippaa koulupäivää, joten nousin sängystä ylös, kahden silmäpussin sekä valuvan nenän kanssa ja ensimmäiseksi sain ulista kylmää maailmaa, sänky vieressä huusi kutsuvasti: "babeeh.. come here, it's cold outside." En kuunnellut, olin vahva ja hipsin alusvaatteissa alas itkien kylmyyttä.  Astuin ulos hyvinvarustautuneena, feikkiuggit jalassa, pipo syvällä päässä ja porokirjoneulelapaset survaistuna käteen. Oli pakko kirota ääneen ja kovaan.. Pakkanen puraisi heti poskia ja jäi härnäämään ympärille, kun kävelin tievarteen odottamaan pimeyteen bussia. Taivas alkoi sarastamaan hiljalle...

Kikatusta pimeydessä, kädet, jotka yllättävät ja se pitkä nauru.             Kysyt itkenkö minä, enkä saa happea nikottelevalta hekotukseltani,          kätesi lepäävät omistavina lantiollani ja suustani pääsee pieni hurahdus.  Voitan sinut sata nolla, mutta silti, takerrut siihen viimeisimpään voittoon ja minun on pakko huokaista,                                   koska olet suloinen.  Aamut vaihtuvat liian nopeasti iltaan, yöhön ja pian tasainen hengityksesi kaikuu hiljaisuudessa ympäri huonetta, kun minä valvon katse katossa,                             ja yritän haalia hiukan lisää läheisyyttäsi, sekä hiukan lisää tuoksuasi, niin,            että huomenna en joutuisi ikävissäni käpertymään tyhjään sänkyyn.  ...

Hymyä ja naurua + perunoiden pesua Lämpöä ja kevätaurinko Kauniita posetuksia ja kesän tuoksua

Jääkaappi täyttyy tämän ja huomisen päivän aikana erilaisista kakuista, leivonnaisista ja pasteijoista. Äiti hösöttää aivan liikaa, siivoaa ja tarkistaa miljoona kertaa kauppalistan sekä tarjoamiset. Ai miksikö? No sattuimoisin isälläni on tasakymmeniset syntymäpäivät, eikä tietenkään äiti voi olla hääräämästä, vaikka hyvällä lykyllä vieraita saapuu enintään viisi. Minua huvittaa, miksi pitää panostaa johonkin noin paljon? Onhan se mukava, kun on hyvää ruokaa ja siivottu, mutta että olohuoneen pöytäliinat pitäisi vaihtaa ja ihan ajatuksen kanssa pitäisi miettiä miten laittaa pöydän sekä kahvikupit. Turhaudun lukuisista kyselyistä, entä näin, eikun ehkä se olisi parempi tälleen tai sitten ehkäpä näin, näyttääkö tämä hyvältä? Useimmiten vastaukseni kuuluu muutamaa desipeliä liian kovaa, kun alan jo ärsyyntyä. Syntymäpäiväthän ne vain ovat. En ole koskaan tajunnu sitä jouluhösötystä, mitä kaikki äidit joka joulu toistavat. Ovatko verhot hyvät? .. Kerran taisin saada huudotkin, kun vaihdo...

Joulukuun ensimmäinen päivä ja lunta sataa taivaalta kauniisti leijaillen. Valkoinen maisema näyttää kauniilta, mutta toivoisin enemmän kuuran kukkia ja jouluvaloja. Me tähden lapset Suomessa juhlimme joulua valon juhlana keskellä tätä kaikkea pimeyttä.           Enkä voi olla hymyilemättä verratessa joulua täällä maalla jouluun kaunpungissa. Paljon valoja, suuria kuusia sekä tavaratalot täynnä mitä hienoimpia, suurimpia sekä värikkäimpiä joulukoristeita. Hymyilin Stockmannin ylimmässä kerroksessa Turussa hipeltäessä erilaisia kuusenkoristeita, nauhoja ja hileitä. Se oli sellainen joulu, mistä olen aina haaveillut. Toisin sanoen amerikkalainen yltäkylläinen joulu, josta ei kimalle voinut puuttua.                Mutta kaiken sen kimalteen, värikkyyden sekä valon keskellä pystyin muistelemaan joulua täällä todellisessa pimeydessä minne valotolpat taikka kylien tai kaupunkien jouluvalot eivät yllä. Joulua, joka on tehty...