Translate my post to your motherlanguage! I can't promise good translations...

maanantai 9. joulukuuta 2013

23. Hetken tie on kevyt

Kikatusta pimeydessä, kädet, jotka yllättävät ja se pitkä nauru.
            Kysyt itkenkö minä, enkä saa happea nikottelevalta hekotukseltani, 
        kätesi lepäävät omistavina lantiollani ja suustani pääsee pieni hurahdus. 
Voitan sinut sata nolla, mutta silti, takerrut siihen viimeisimpään voittoon ja minun on pakko huokaista, 
                                 koska olet suloinen. 
Aamut vaihtuvat liian nopeasti iltaan, yöhön ja pian tasainen hengityksesi kaikuu hiljaisuudessa ympäri huonetta, kun minä valvon katse katossa, 
                           ja yritän haalia hiukan lisää läheisyyttäsi, sekä hiukan lisää tuoksuasi, niin, 
          että huomenna en joutuisi ikävissäni käpertymään tyhjään sänkyyn. 
Silti, minun on vaikea hengittää kun käännyn viimeisen kerran illalla pihallesi, 
               vaikea pidättää pari kyyneltä, 
mitkä loppujen lopuksi valahtaa poskille sitten kun auton valokeilat valaisevat kadun taloja.
Enkä tiedä onko tämä laillista edes haluta sinua näin paljon, koko ajan, loputtomasti, ikuisesti.. 
                    Varon hankaamasta huuliani liikaa minnekkään, sillä maistan huulesi edelleen, enkä halua unohtaa sitä, ennen kuin uudelleen pääsen käpertymään rauhassa hetkeksi syliisi.  
                 ..I luv u beibs.. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti