A breakfast table for souls

Kirjastossa aurinko kajastaa suurista ikkunoista ja bilsan kirjat hukkuvat kultamereen                            evoluutiolla ei enää olekaan väliä ja vihkon takakanteen ilmestyy runo, toinenkin        mutta en hymyile, vaikka voisin, eihän se kovin vaikeaa edes oikeastaan ole päivät pyörivät nopeammin, samalla kaavalla hiljaisina ja ahdistuneina                                            ja minä tunnun katoavani, hävittäväni joka hetki osan itsestäni                 ja pian tunnen, kuin en enää ole edes olemassa                          on vain ruumiini ja se tyttö, joka ennen osasi hymyillä niin,           että hymy ylsi metsänvihreisiin silmiini ...

Peilityyni mieli                hetken pirstaleita, säröjä tuhansia Hiljaisuus, enkä enää muista kuka olen             palaset katoavat, hukkuvat  kuin muistot piirongin alle                  ja vaikka taistelen, minä itken olen heikko, enkä pärjää ilman elämää         Juovuksissa yksinäisyydestä  Yksin pimeydessä, ilman lämpöä Tekopyhä marttyyri,  mutta kai minulla on siihen lupa                  sillä sinä tiedät suurimman pelkoni  tiedät, mikä saa sieluni värähtelemään ja                           hengitykseni salpaantumaan               mutta koitan hymyillä, sillä päiviä on lisää   tällä hetkellä tarvitsisin vain lyhyen lauseen tunnustuksen ...

Uniset silmät ja sinun pää sylissäni     maisemat vaihtuu, lipuu ohitse kuin vuodet elämässämme mutta silti, hymyilen                   huoltoaseman vessassa soi Juha Tapio ja minä tykkään sinusta niin, että halkeen Sydämeni pakahtuu kymmenen tuhatta ihmistä ja hymyilet             vain minulle sillä elämä on onni, ja en voi lakata hymyilemästä kappaleelle joka sai jalkani juuri tanssimaan Lämpimät valopylväät         katson korkealta autoa vierellä ja huokaisen hiljaa                                  en tiedä, enkä tiedä nytkään mutta kaikki vain kuluu         kuluu nopeammin kuin haluaisin Mutta en murehdi kun räntä hakkaa auton lasia, ja saan juovuttaa sinut siihen käsittämättömään autuuteen enkä halu...

Kiedot raajasi ympärilleni kuin muraatti   tiukasti, pitkin lämmennyttä ihoani joka hohkaa kilpaa            sinun silmiesi kanssa tässä pimeydessä Kuulen huokauksesi, sen           tyytyväisen ja pitkän ja tiedän,                                  että olen kesyttänyt pedon sisälläsi.  Liikennevalo näyttää vihreää ja joka ikinen pisara tuulilasissa näyttää myös vihreää sinä hymyilet vieressäni ja kun pysähdymme, saan vain nuolaista huuliani koska se koira ja nainen tuoksusi paidassani, se minkä tunnistan jo kun astut sisään ovesta Se, mikä saa minut huokaisemaan tyytyväisenä ja haluamaan lisää sinua,  ihoasi, huuliasi                               En tiedä mitä sanoisin, enkä tiedä mitä ajattelisin. Haluan vain maata pime...

Ja pimeys tuli varkain.    hiljaa ja hitaasti, syöden allensa kaiken, minutkin mutta pimeydessä olit sinä,        ja sinä olet valoa olet kuin maalaus, paikoillasi, kaunis        silmissäsi auringonlaskun kultaiset kehät ja kädessäsi    tulevaisuutemme                 Ja pelkään hengittäää kätesi, lämpösi, elämäsi, saat minut naurahtamaan tämä on totta ja minä rakastan sinua yhdessä, me sytytämme valoja tähän pimeyteen, ja yhdessä me nauramme tähdille jotka tuikkivat telttamme kankaassa ja yhdessä, me nukahdamme ja kun herään,      tiedän että olet edelleen siinä

Hiekkatien pöly on kadottanut              tienvarsien värit eikä pilvetkään näytä edes               hopeisilta Pisarat lasissa       valuvat alaspäin vaisuina ja minä koitan saada      itseni heräämään Edessäni istuu tyttö,       jonka hiukset,              hartiat ovat sinun.      Vieressäni istuu nainen,              jonka hymy,                  silmät     ja kädet ovat sinun Kuulokkeista soi laulu,         jota sinä       ...