111. Salaviesti

Hiilet korkeilla poskipäillä, kurkussa surraava sirkkeli
               heikotus, päänsärky,
            enkö olekkaan kuolematon, vaikka tiedänkin olevani hullu
juuri tällä hetkellä
                                                     kaipaisin sinua
                                                             sanojasi, parantavaa henkäystäsi,
                  sillä ilman sinua, minä sairastun ihmiskunnan vitsauksiin
                                                         kaadun voimattomana tiedottomana siitä, 
                                                                                                 ikävöitkö sinä edes minua, 
                              vaikka siitä on niin kauan kun viimeksi kuulit ääneni
  mutta se on erilainen nyt, 
                            syystuulien kulkiessa yli metsien 
                                         minun ääneni katoaa sen mukana, syvälle syystuulen pussukkaan
                jota se kantaa ylpeänä mukanaan saavutuksestaan, 
                                              ylpeänä äänistä, jotka se kerää, kun ei osaa itse puhua 
Jäljelle jäi vain suusta ulos hyökyvä usva, ohut vihellys kun hengitän
                                                                             onkohan minulla kuumetta, hourailenko?

                                                               Ei sillä väliä, sillä tällä hetkellä
                                                                                             olkoonkin sitten kuumeessa tai horkassa
                                            tarvitsen
                                                     sinua
                                                             enemmän kuin koskaan ennen.
ps. minuun sattuu. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

It's so fluffy, I'm gonna dieee!

5. Odotus palkitaan

16. Usko, toivo, rakkaus