A breakfast table for souls

Hymyä ja naurua + perunoiden pesua Lämpöä ja kevätaurinko Kauniita posetuksia ja kesän tuoksua

Olen aina rakastanut tallentaa hetkiä, maalata, piirtää tai kuvata niitä. Valokuvauksesta pidän eniten sen takia, ettei se vaadi kuin oikeiden kuvakulmien, värien ja asioiden sommittelua. Valitettavasti viime keväinen pieni mörkö vei minulta kaiken halun valokuvaukseen tai ylipäätänsä mihinkään. Vähitellen olen saamassa siihen takaisin otetta ja toivonkin, että tulevaisuudessa voisin vangita hetkiä paremmin ja luontevammin. Eheei, minulla ei ole nälkä eikä varsinkaan tekisi mieli leipoa jotain todella namia....  Usein pääsen huokaisemaan helpotuksesta vasta useamman kuvan jälkeen kun olen vihdoin saanut hyvän sävyn, kulman sekä valon kuvaani, mutta se kaikki palkitsee. Toisinaan jopa jään ihmetteleen minkälaisia värejä kamera voikaan tallentaa tai kuinka tietyn tunnelman voi vain pysäyttää paikoilleen. Toivon myös ihan blogini puolesta että oppisin vielä kuvaamaan enemmän ja enemmän, ettei ehkä po...

Ajan saatossa olen jopa alkanut ihmettelemään kuinka erilaisia. Toiset pitävät hiljaisuudesta ja yksinäisyydestä. Välillä on vain hyvä olla kotona ja lukea kirjaa. Toiset taas pitävät, että koko ajan on jotain tekemistä. Jonnekin on koko ajan menoa eikä se haittaa yhtään, sillä silloin on parempi mieli. Itsekin huomasin ihmisten eroavaisuuden juuri ennen lomaa, kahvilassa istuessa mietittiin, mitä kukin aikoisi tehdä lomalla. Yksi julisti, että yhden pienen ostosreissun lisäksi hän ei tekisi muuta kuin olisi kotona ja nukkuisi, katsoisi sarjoja ja vain olisi. Minusta tuollainen ajatus ei kuullostanut yhtään hyvältä, minä suunnittelin, että kävisin kavereiden luona ja jopa suuntaisin kauemmaksikin shoppailemaan nyt kun vihdoin kortinkin olin saanut.     Toisin kävi, tähän asti olen istunut yksin ilman pahempia virikkeitä kotona, ainut yhteys mitä olen voinut pitää ystäviin, on ollut vaivainen tietokone sekä puhelin. Mutta ne eivät korvaa ihmisten ääntä, sitä kun saa nauraa jo...

Välillä tarvitaan pieni elämän kiertokulku, että luovuus puskisi esiin jostain mielen syövereistä. Olen totaalisen varma, että järjestys menee näin: 1. Tylsistyminen.  2. Vittuuntuminen.  3. Mikään ei huvita.  4. Yhtäkkiä haluankin maalata jokaisen huonen seinän ja kuvata koko elämän. Harmi vaan että yleensä tämä kiertokulku tyssähtää tuohon kolmoseen, taikka jo kakkoseen kun lopulta joku ulkopuolinen taho antaakin jotain tekemistä. Tänään ei käynyt niin. Seinän vierustani koristaa kaksi uutta taulua, toiseen vaihdoin kuvat. Haikaillen leikkasin kuvaa naisesta tatuointien kera, ehkä vielä joskus minäkin hankin ne hihatatuoinnit. Terapiaistunto kankaan kanssa pisti hymyilyttämään, värit sekoittuivat helposti toisiinsa ja minusta alkoi tuntumaan, että elämä on siveltimen vetoja. Toiset vedot onnistuvat ensimmäisellä kerralla, toisia joutuu korjaamaan, hiomaan hetken ja vielä uudelleen toistamaan tarvittaessa ennen kuin ne ovat täydellisiä. Vähän sama tilanne a...