3. Ihmiset ovat erilaisia

Ajan saatossa olen jopa alkanut ihmettelemään kuinka erilaisia. Toiset pitävät hiljaisuudesta ja yksinäisyydestä. Välillä on vain hyvä olla kotona ja lukea kirjaa. Toiset taas pitävät, että koko ajan on jotain tekemistä. Jonnekin on koko ajan menoa eikä se haittaa yhtään, sillä silloin on parempi mieli.
Itsekin huomasin ihmisten eroavaisuuden juuri ennen lomaa, kahvilassa istuessa mietittiin, mitä kukin aikoisi tehdä lomalla. Yksi julisti, että yhden pienen ostosreissun lisäksi hän ei tekisi muuta kuin olisi kotona ja nukkuisi, katsoisi sarjoja ja vain olisi. Minusta tuollainen ajatus ei kuullostanut yhtään hyvältä, minä suunnittelin, että kävisin kavereiden luona ja jopa suuntaisin kauemmaksikin shoppailemaan nyt kun vihdoin kortinkin olin saanut.
    Toisin kävi, tähän asti olen istunut yksin ilman pahempia virikkeitä kotona, ainut yhteys mitä olen voinut pitää ystäviin, on ollut vaivainen tietokone sekä puhelin. Mutta ne eivät korvaa ihmisten ääntä, sitä kun saa nauraa jonkun kanssa tai painautua lähelle toista kovan ikävän jälkeen. Ei, minusta tämä viikko ei ole ollut alkuunkaan ihana, sen takia että oisin saanut olla rauhassa ja vain istua paikallani koko loman. Vihaan tätä, vihaan olla kotona, yksin, ilman pahempia kontakteja taikka tekemistä. Minusta ei tunnu hyvältä se, ettei minulla ole suunnitelmia seuraavaksi päiväksi tai että saisin olla yksin. En pidä yksin olemisesta, rakastan hiljaisuutta ja omia hetkiä, mutta tahdon saada niitä oman tahdosta silloin kun niitä tarvitsen.

Tahdon saada itse päättää milloin olen hiljaa ja vain käperryn katsomaan jotain hyvää leffaa. Muut ajasta voisin ilo mielin viettää jossain muualla, tehden jotain jonkun kanssa. Pelkään yksinäisyyttä, sitä tyhjää tunnetta kun pitäisi keksiä jotain tekemistä koska pelkästään hiljainen istuminen käy hermoilleni. Ihmisten seurassa ei välttämättä tarvitse edes sanoa mitään, se kaikki elo, nauru ja hymyt ympärillä vain luovat turvallisen ja kodikkaan olon. Varsinkin silloin kun yksi ihmisistä on kulta jonka kainaloon saa käpertyä jos hiukan paleltaa, ja ainahan sitä paleltaa, jos tarjolla on maailman ihanimman ihmisen kainalo.

Toisille yksin oleminen on luonnollista, on helppo vain viettää aikaa keskenään, lukea tai katsoa jotain sarjaa. Minä kuulun niihin, jotka eivät osaa pysyä paikallaan yksin, on pakko saada tehdä jotain. En voisi koskaan kuvitellakaan, että joutuisin elämään koko elämän yksin taikka että lomalla en näkisi ystäviä.
Vaikka olenkin omalla tavallani introvertti, rakastan sitä että ihmiset ympärilläni juttelee. Minua ei haittaa etten itse välttämättä osallistu keskusteluun, kunhan minun ei tarvitse vain kuunnella omia ajatuksia.

Ja ehkä se onkin loppujen lopuksi hyvä asia että olemme erilaisia. Jokainen meistä on omanlaisensa pieni lehti tässä maailmassa, huojuu ehkä tuulessa, mutta pysyy hyvin kiinni omassa kannassaan. Mitä maailma olisi ilman värejä taikka taivas ilman tähtiä. Eikö meidän pitäisi vain hymyillä kun toinen on eri mieltä kanssamme, olla onnellisia siitä ettei kaikki halua tehdä juuri samanlailla kuin sinä. Miten silloin voisi enää nauttia mistään, jos jokainen päättäisi juuri samana päivänä lähteä rentoutumaan luontoon taikka mennä katsomaan elokuvaa teatteriin koska sataa vettä.
   En ole koskaan pitänyt, enkä tule pitämäänkään ihmisten erilaisuutta negatiivisena. Meidän pitäisi oppia toisiltamme, värittää omaa kirjaamme lisää ja oppia joka päivä jotain uutta. Näin ehkä maailmastamme tulisi vielä joskus hyvä, kun ymmärtäisimme toisiamme ja toistemme ajatusmaailmaa. Kaikki eivät vaali samoja aatteita taikka asioita, mutta ymmärtämällä toisiamme voisimme edes kunnioittaa toisten tärkeitä ja pyhiä asioia.