A breakfast table for souls

Jo muutenkin epätavallisen, ihmeellisen ja jopa hämmentävän unen keskeyttää metsästä samoavat ja järveltä veneillä lipuvat mustat hahmot, käsissään viikatteet sekä aseet. Suuri kartano huutaa tyhjyyttään, mutta minä haluan jonkun takia puolustaa sitä, vaikka juuri äsken olin tekemässä taidetta miehen kanssa, joka heitteli tikkoja kohti ihmisankkoja. Kurkkuni tuntuu kuivalta, mutta juoksen rannan kiveykselle ja tuijotan noita kymmeniä veneitä, joiden mukana pahaenteiset ja uhkaavat ihmiset tulevat koko ajan lähemmäs minua. Hengittäminen käy vaikeaksi ja pian jo kaivelen suutani sormilla, yrittäen vetää kaikkea sitä ulos mikä pakkautuu estämään hengitykseni. Mutta en voi pysähtyä, sillä ensimmäinen vene kolahtaa vasten kiveä ja lierihattuinen, täysin musta, väritön ja kasvoton mies nousee ylös veneestä koristen tuskaisempaa hengitystä kuin minä. Hetkessä juoksen kartanon korkeimpaan torniin ja vedän suuren puisen oven kiinni, ovessa oleva lukko ei vain toimi. Kokeilen sen toimivuutta työ...

Tiesin sen ettei minua kohdeltu oikein, tiesin ja kestin sen. Sitähän se rakkaus on. Kestetään toisen virheet ja epäkohdat, mutta silti hyväksytään ne. Syvä rakkaus, jossa rakastettu ei koskaan petä tai tee mitään väärää, muuta kuin pakottaa. Sitä minun rakkauteni oli, rakkauteni oli oikeaa, mutta sen nimissä minut pakotettiin kestämään. Kestämään monia tunteja yöstä, tunteja aamusta kun aurinko vasta hipoi suuria holvikaarisia ikkunoitani ja pölyhiukkaset saattoi laskea aamuauringon säteistä. Kestämään sitä ajatusta ettei tämä tulisi koskaan loppumaan enkä saisi koskaan päättää omista tekemisistäni. Etten voisi koskaan toteuttaa haavetta aamukahvista pienen kahvilan terassilla syysaamuna, juuri ennen ensimmäiset luennot alkaisivat. Pelkäsin etten saisi koskaan hörppiä kahviani rauhassa, lukea ensimmäistä kertaa sanomalehden jokaisen uutisen, koska minulla oli aikaa kun kukaan ei pidätellyt minua aamulla pitkään. Ei iskenyt minua seinään ja vaatinut omaa osaansa rakkaudestani.  Se...

Uniset silmät ja sinun pää sylissäni     maisemat vaihtuu, lipuu ohitse kuin vuodet elämässämme mutta silti, hymyilen                   huoltoaseman vessassa soi Juha Tapio ja minä tykkään sinusta niin, että halkeen Sydämeni pakahtuu kymmenen tuhatta ihmistä ja hymyilet             vain minulle sillä elämä on onni, ja en voi lakata hymyilemästä kappaleelle joka sai jalkani juuri tanssimaan Lämpimät valopylväät         katson korkealta autoa vierellä ja huokaisen hiljaa                                  en tiedä, enkä tiedä nytkään mutta kaikki vain kuluu         kuluu nopeammin kuin haluaisin Mutta en murehdi kun räntä hakkaa auton lasia, ja saan juovuttaa sinut siihen käsittämättömään autuuteen enkä halu...

Kiedot raajasi ympärilleni kuin muraatti   tiukasti, pitkin lämmennyttä ihoani joka hohkaa kilpaa            sinun silmiesi kanssa tässä pimeydessä Kuulen huokauksesi, sen           tyytyväisen ja pitkän ja tiedän,                                  että olen kesyttänyt pedon sisälläsi.  Liikennevalo näyttää vihreää ja joka ikinen pisara tuulilasissa näyttää myös vihreää sinä hymyilet vieressäni ja kun pysähdymme, saan vain nuolaista huuliani koska se koira ja nainen tuoksusi paidassani, se minkä tunnistan jo kun astut sisään ovesta Se, mikä saa minut huokaisemaan tyytyväisenä ja haluamaan lisää sinua,  ihoasi, huuliasi                               En tiedä mitä sanoisin, enkä tiedä mitä ajattelisin. Haluan vain maata pime...

Jo kolmatta kertaa mietin mitä pakkaan mukaan, mitä tarvitsen pitkälle bussimatkalle sekä kuinka selviän hengissä yhden vaivaisen viikonlopun turussa, Euroopan suurimmassa kristillisten järjestämässä tapahtumassa. Kolmatta kertaa olen yhtä innoissani vähintäänkin, sillä saan viikonlopun täyteen hyvää musiikkia, parempaakin parempaa seuraa (mru hyppää myös mukaan) sekä uusia maisemia tähän tylsään pimeään syksyyn. Hetkinen? Kristillisten tapahtuma? Joku jeesustelu festari? En nyt niinkään sanoisi, pohjana tietenkin on kristillisyys ja yhteenkuuluvuus, mutta jokainen festareille menijä löytää sieltä niin paljon uskonnollisuutta kuin itse haluaa sitä saada. Sitä ei tyrkytetä siellä kellekään eikä ketään pakoteta jäädä kuuntelemaan messua. Festareilla on paljon muutakin kuin puheenpitäjiä ja ennen kaikkea siellä on paljon hyvää gospel-musiikkia, mikä sekään ei rajoitu vain yhteen musiikkityyliin. (Festareilla on soittanut myös tunnettuja artisteja sekä maailmanlaajuisesti tunnettuja bände...

Ja pimeys tuli varkain.    hiljaa ja hitaasti, syöden allensa kaiken, minutkin mutta pimeydessä olit sinä,        ja sinä olet valoa olet kuin maalaus, paikoillasi, kaunis        silmissäsi auringonlaskun kultaiset kehät ja kädessäsi    tulevaisuutemme                 Ja pelkään hengittäää kätesi, lämpösi, elämäsi, saat minut naurahtamaan tämä on totta ja minä rakastan sinua yhdessä, me sytytämme valoja tähän pimeyteen, ja yhdessä me nauramme tähdille jotka tuikkivat telttamme kankaassa ja yhdessä, me nukahdamme ja kun herään,      tiedän että olet edelleen siinä

Omistan tämän postauksen tänä iltana ihmiselle, joka varasti suoraan blogistani ilmoittamatta ollenkaan kyseisten kuvieni olevan minun blogistani. Olisin juuri ja juuri hyväksynyt tapahtuneen, jos henkilö olisi blogissaan ilmoittanut kuvien oikeudet kuuluvan minulle. Tosin jotta en olisi ollenkaan asiasta kihahtanut, olisin odottanut kunnollista luvankysymistä käyttää minun kuviani omassa blogissani. Tätä tulen ihmetelleeksi usein, nettihän on täynnä kaikkien kuvia. Weloveit, instagram ja facebook pursuavat toisten ihmisten kuvia, mutta missä kulkee raja toisten kuvien varastamisessa? Itse ainakin koen, että kuvien varastaminen henkilökohtaisista paikoista, kuten blogit tai facebook on hieman asiatonta, sopimatonta ja moraalitonta. Jokaisen kuvat ovat kuitenkin jokaisen omia ja tällä tavalla myös henkilökohtaisia. Se, että minä laitan kuvia tänne blogiini ei tarkoita sitä, että ne olisi jokaisen käytettävissä vapaasti ja siellä missä tahtoo, niin kuin itse tahtoo. Tämä siis olkoon, i...