A breakfast table for souls

Öisin asunnossani lisäkseni tusina muita                               päivisin kaipaan aivoihini itseni lisäksi sinua                                             sinua, joka saa minut hymyilemään                                                                                itkemään onnesta                                                                                rakastamaan itseäni     ...

Koske hitaasti niin, että syvinkin hermoni tuntee sähkön sormenpäistäsi            Koske tiukasti niin, että kerta toisensa jälkeen huokaukseni syvenee Paina minut alas rintakehästäni ja pure kalpea ihoni kirjavaksi           Silitä hiuksiani lempeästi ja naurahda niskaani                                     Ole minulle hetki joku                                                          ole minulle hetki menneisyys                                                                                 ...

Hitaasti valutan aivoistani kirjaimia, sanoja, lauseita Joissakin enemmän sisältöä kuin toisissa, mutta kaikki silti yhtä olevia Haluan olla cool                     mystinen                     hauska                     omaperäinen                     outo Loppujen lopuksi päädyn aina vain olemaan kaiku toisten sanoista                                                                         äänekäs epävarmuus ja tökkivät äänteet                                                   ...

Hiljaisuus, erilainen kuin aiemmin Lempeä, valkoinen, lämmin                                  Turvaverkosta irrottua ei voi kuin upota pimeyteen                                  Kaiken ympäröivään tyhjyyteen                                               uusi haaste                                                       Kuitenkin tiedän                                                                   ...

  Hymysi, se kumma tunne rinnassa, jota en saa millään selitettyä                                       Ripaus ylpeyttä, täydellistä ylpeyttä sekä omistushalua.                 Ei, enemmän. Minun.                              Syvä ääni sisällä, joka huutaa: Minun.              Ja kun sanot, että haluat, että sinun kotisi on minun kotini ja toisin päin,                                  minä olen valmis tekemään sinulle kodin sinnekin missä sinulla ei ole hyvä olla.                         Sillä minulle koti ei ole seiniä, ei tauluja seinällä ja jääkaappimagneetteja.        ...

Mitä jos en muistakkaan viiden vuoden päästä sitä mitä teit minulle eilen?       Entä jos muistini vain katoaa   Yhtä hiljalleen ja huomaamatta kuin minäkin,     sillä välillä minä herään              Ja huomaan etten ole sama tyttö kuin ennen                    Minä pelkää enemmän                       Minä rakastan enemmän Enkä tunne itseäni kokonaiseksi,                       jokin on jäänyt menneisyyteen.        Jätinkö vihersilmäisen prinsessan leikkimään tulella kedolle voikukkien puhaltaessa ilmaan uuden elämän.              Minne kadotin muistini, mielikuvani kirjoista, äänistä, tunteista.      Minua pelottaa, kuka minä olen.         ...

Hiljaisuudessa äänet naksahtelevat lähempänä korvaa                            etkä sinä ole vieressäni silittämässä unisena hiuksiani, kun suustani pääsee ahdistunut henkäys.                        sinä olet kaukana ja yön pimeyden kädet silittelevät minua sinun sijasta.                                            Mutta minä en pidä niistä käsistä, minä en pidä niiden aiheuttamista kylmistä väreistä enkä siitä kuinka sydämeni hakkaa kovemmin.                                                   Enkä enää vaivu uneen niin kuin tarinoissa, runoissa kerrotaan                   Astelen ...