A breakfast table for souls

Eikö tänään voisi olla jo huominen?                                            miksi aika ei kulje                       kipu kylkiin palanneena torun itseäni, etten lähde tänään lenkille                                                    mutta selvemmin erottuviin luihin olen tyytyväinen         jos vielä hiukan jaksaisin,                         voisin olla enemmän itseni kuin koskaan ennen                                       paljas, kova ja armoton              aamuauringon nous...

Koko jutun ideahan on se, ettei kukaan oikeastaan ajattele                  ettei kukaan oikeastaan välitä                                            eikä kukaan varsinkaan näe             usva on syönyt meidät                                 ja me luulemme olevamme täydellisiä omassa pienessä maailmassamme                       joka vähitellen murenee                                    hukkuu                                           tukahtuu meidän tyhmyydestä   ...

Keinun väärinpäin, hiukset vesiputous, suortuvat tuulessa                     päähän koskee, väärin päin kaikki kuitenkin näyttää olevan oikein päin       minä en halua olla normaali, minä olen käpy, minä olen kala joka lentää                                         olen raivokas saalistaja, sylissäni hellä rakkauteni               hymyni vääntyy ylösalaisin, mutta ehkä uskallan taas sanoa yrittäväni olevani onnellinen  onnellinen - kuinka tärkeä, suuri sana siitä on minulle tullutkaan                           onko se oikeasti se minkä takia tässä elän, se mitä kohti pyrin niin,                   että iltaisin lysähdän voimattomana ja aikaansaamattomana sänkyyn odottama...

En tiedä uskaltaisinko jakaa tämän tunteen edes teidän kanssanne, mutta haluan                   hymyilyttää tai enemmänkin huvittaa, koneen ruudulta vastaan katsoo neljä vuotta sitten ollut minä                blondit hiukset valuvat pitkinä ja minulle tulee alaston olo ilman pitkiä suortuvia yhtäkkiä                piiloblondeus ei ole haitannut, mutta nyt kun katson nuorempaa minää silmiin, minä huomaan mitä aika tekee ihmisille      huomaan kuinka minun hymyni on muuttunut, kuinka silmien välke on sammunut ja uudelleen syttynyt                              vanha minä antaa minulle toivoa, olen tämän jo kerran käynyt läpi        miksen uudestaan pääsisi ylös pimeydestä, jos olen sen jo kerran tehnyt viattomana blondina Hymyilyttää myös se kuinka...

Tien vieressä purossa lipuu lehtivene          veneen minäkin työntäisin vesille jos voisin, vadelmaveneen,                                                     sellaisen josta aamulla radiossa lauletaan   Herään aamuihin liian aikaisin                    valvon öihin liian pitkälle ja päivisin tunnen painavani joka hetki enemmän          toivoisin, että puntari värähtäisi miinuksen puolelle                                 lihakset kipeinä haukottelen termarimuki kädessä kuuntelemassa luentoa onnellisuudesta ja minusta tuntuu, että elämä rakastaa leikkiä minulla             Haluaisin kyetä enempään, lukea enemmän, kirjoittaa enemmän, mutta pä...

Oli aurinko, oli lämpö          oli naurua ja kung fu liikkeet footbaggia pelatessa.   lonkkarin tärinä karkealla asfaltilla ja naurua                                               Miksi hetket eivät voi venyä ikuisuuksiin?              miksi aina joutuu lopulta sanomaan näkemiin.                         haluaisin valvoa yli tähtiyön, nauraa myös tähtien nähden                                  näyttää kuulle, että osaan muutakin kuin itkeä      mutta ihmiset väsyvät nopeammin kuin minä                                               ...

Huuhdon kurkusta alas pimeyttä                       hukutan itseni unohdukseen ja strobovalojen välkkyessä hymyilen salaa          toivon yön jatkuvan ikuisuuden                                 toivon ikuisuuden jatkuvan aina                        ja toivon, että joku katoaisi minun kanssa savuun    epätoivoista hymyä, sormet syvällä kurkussa                                         miksi pimeys ei voi palata takaisin ylös                               mitä tein taas väärin                               ...