A breakfast table for souls

Kaipaan valoa ja lämpöä,                   pitkiä hetkiä silmät kiinni, hymy huulilla     kaipaan aurinkoa ja elämää, sitä mikä tuo minuun elämän koska pimeydessä on vaikea hengittää. Yksin pimeydessä, yksin unohduksissa, hiljaa ja kenenkään tietämättä poskelle putoaa useampi kyynel, koska tähdetkään eivät loista.                 Ei edes kaikkein kirkkain tähti, se tähti, joka on minun sieluni täyttänyt valolla ja lämmöllä. En ole nähnyt tähteä viikkoihin ja minulla alkaa jo olla ikävä sitä autuuden tunnetta, kun huomaan sen välkkyvän kirkkaimmin pimeässä. Mutta minua hymyilyttää, kevät on tulossa                 valo palaa takaisin ja voin kurkottaa käteni kohti sitä, napata sen syliini ja suukottaa sitä hellästi. Kaikki tulee olemaan vielä niinkuin viime keväänä ja keväänä ennen sitä.                 ...

Haluaisin kirjoittaa elämästä              haluaisin laulaa tulevaisuudesta ja hymyillä Haluaisin huutaa kurkkuni käheäksi ja haluaisin elää pidempään kuin kukaan koskaan on elänyt                                         Haluaisin huokaista ja samaan aikaan juosta maratonin            Haluaisin auttaa jokaista, niitäkin jotka kieltävät sitä tarvitsevansa     Haluaisin kurtistaa kulmiani lapsenlapsilleni ja sanoa: "ymmärrätte kun kasvatte." Haluaisin pujottaa kultasormuksen nimettömään ja vannoa ikuista rakkautta. Ja minä kirjoitan ja laulan        minä huudan ja hymyilen, ja elän varmasti pidempään kuin kukaan Minä huokaisen ja juoksen, autan ja torun kurtistamalla kulmiani vielä sinisilmäisille lapsille          Ja minä pujotan sormuksen sormeesi ja suutele...

No siksi... Ei vaan koska..                ...minuun sattuu, kun et pysty hymyilemään               ...haluaisin kaapata sinut syliisi ja kuljettaa sinut turvaan kaikelta pahalta.               ...olen mustasukkainen, kun halasit häntä liian tuttavallisesti               ...minä pelkään kuolemaa ja yksinäisyyttä               ...tahdon elää sinun kanssasi elämäni loppuun asti.               ...en osaa puhua tunteistani ääneen.               ...minua ahdistaa, sillä tiedän, että meidän on tehtävä valintoja.               ...minulla oli nälkä.              ...en osaa lopettaa itkemistä, varsinkaan jos joku kyselee mikä minulla on         ...

Kikatusta pimeydessä, kädet, jotka yllättävät ja se pitkä nauru.             Kysyt itkenkö minä, enkä saa happea nikottelevalta hekotukseltani,          kätesi lepäävät omistavina lantiollani ja suustani pääsee pieni hurahdus.  Voitan sinut sata nolla, mutta silti, takerrut siihen viimeisimpään voittoon ja minun on pakko huokaista,                                   koska olet suloinen.  Aamut vaihtuvat liian nopeasti iltaan, yöhön ja pian tasainen hengityksesi kaikuu hiljaisuudessa ympäri huonetta, kun minä valvon katse katossa,                             ja yritän haalia hiukan lisää läheisyyttäsi, sekä hiukan lisää tuoksuasi, niin,            että huomenna en joutuisi ikävissäni käpertymään tyhjään sänkyyn.  ...

Ja pimeys tuli varkain.    hiljaa ja hitaasti, syöden allensa kaiken, minutkin mutta pimeydessä olit sinä,        ja sinä olet valoa olet kuin maalaus, paikoillasi, kaunis        silmissäsi auringonlaskun kultaiset kehät ja kädessäsi    tulevaisuutemme                 Ja pelkään hengittäää kätesi, lämpösi, elämäsi, saat minut naurahtamaan tämä on totta ja minä rakastan sinua yhdessä, me sytytämme valoja tähän pimeyteen, ja yhdessä me nauramme tähdille jotka tuikkivat telttamme kankaassa ja yhdessä, me nukahdamme ja kun herään,      tiedän että olet edelleen siinä

Hiljaisuus, vain muutama pitkä ja raskas henkäisy. Peitto päällä tuntuu kevyeltä, mutta kädet ympärillä tuntuvat vahvoilta ja lämpimiltä. Ne suojelevat minua kaikelta, saavat minut uneliaaksi, samalla kun katossa loistaa sateenkaaren värit vuorotellen. Sininen liukuu hiljalleen nopeaan violettiin kunnes huoneeseen tulvahtaa syvänpunainen väri. Tunnen olevani tuon värin kanssa, oloni on autuas, mutta samalla jotenkin täyteliäs, vapaa sekä intohimoinen. Jälkimmäistä saattavat vahvistaa hipauksenomaiset suukot niskavilloissani ja minun on pakko nytkähtää hiukan ja päästää suustani hiljainen vingahdus kun kylmät väreet kulkevat pitkin selkärankaani alas varpaisiin saakka, jotka ovat kylmät. Olen onnellinen siitä, että minulla on paikka tässä maailmassa, missä voin olla ajattelematta yhtään mitään, missä voin hengittää rauhassa ja ilman kiireentuntua. Paikka, jossa kaikki murheeni katoamaan niin, että en pysty muuta tekemään kuin hymyilemään sitä kaikkea yltäkylläisyyden tunnetta, jotka a...

Pyörittelen puhelinta toivottomana kädessä ja odotan viestiä murultani, jota en ole päässyt koko syyslomaan näkemään. Puhelin pilpattaa ja sydän tekstin perässä saa minut hymyilemään ja jaksamaan vielä nämä pari päivää ennen kuin taas näemme toisemme. Odotus palkitaan, loppujen lopuksi pääsen kuitenkin käpertymään kultani viereen ja leikkimään hänen hiuksillaan hiljalleen samalla kun supitan hiljaa ikävästä mitä olen koko syysloman jaksanut kestää. Matka tähän pisteeseen asti meidän suhteessa on ollut hyvinkin kuoppainen ja täynnä sekä vastoinkäymisiä että myötämäkeä. En halua selittää meidän menneisyyttä täysin, sillä tiedän että kaikki eivät voisi tajuta minun valintoja taikka sitten eivät voisi ymmärtää sitä mitä kaikkea olen joutunut tekemään. Mutta sen voin sanoa jokaiselle joka tämän postauksen lukee, jos todella rakastat jotakuta, älä luovuta ennen kuin tämä kyseinen henkilö vaihtaa puhelinnumeronsa, muuttaa ulkomaille ja vaihtaa peitenimen ettet voisi vainota häntä enää. ..Noi...