86. Ravistettava ennen sekoittumista

Oli pimeys, oli aamuaurinko olohuoneen lattialla, kanelia ja kurkumaa
            onni asui sydämessä, nauru raikui helpommin kuin koskaan
       ja ehkä luin runojani ääneen niin,
                                           että meinasin tukehtua omaan menneisyyteeni
                         strobovalojen välkkyessä tunsin eläväni
                                    kertooko se jotain minusta, jos itken ilman kyyneliä
   ja minä olin sokea perhonen
                     kalteva pinta
              auringon laskiessa vaaran päällä minä toivoin putoavani alas läpi maan
                                                              ja ellen olisi saanut sitä pientä lämmitystä ulkona, olisin jäätynyt kiinni maahan ja oksentanut sisuskaluni ulos, koska toisinaan en tiedä ketä vittua rakastan
                   vauhtia enemmän kuin tarpeeksi kuolonkierteeseen
                                     mutta minä olin onnellinen, pieni
                            osasin laulaa kovaa yhdessä
                                   ja uskalsin laittaa napapaidan, vaikka en olekaan sitä mitä toivoisin
        elämäni ensimmäinen kerta
                          ja minä kysyn itseltäni tänään
                  voivatko öljy ja vesi sekoittua keskenään
                                                jos niitä oikein kovin kovaa ravistaa
 sillä sisälläni kasvaa möykky,
                                       joka on raskas kuin pimeys
                                  ja loistaa kuin valo, tätäkö elämä on?
                                                 eikö joku vain voisi rakastaa minua tyhjäksi
                          minä haluaisin olla vain onnellinen
                                    ainoastaan hymyillä, en jaksa enää hukkua likaiseen suolampeen
                                              iske minulle muistinmenetys
                                                        ja opeta minulle maailma ilman pimeyttä

Kommentit

  1. Niin vain toivon, että et menetä näköäsi uudestaan. .__.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen sokea. tänään en vain enää ole perhonen.

      Poista
  2. RAVISTELE MUA! Ensimmäinen kerta on aina jännittävä, ja vaikka olavi arveleekin että ainoa keino saada joku ulos aivokuoresta on lobotomia, olen itse taipuvainen uskomaan että on muitakin keinoja. Rohkeutta ystävä hyvä! Pyristellään yhdessä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me lyödetään vielä ne muut keinot! Mutta samalla voidaan kuunnella rakkauspojuu!

      Poista
  3. oi, rakastan aina runoja joihin samastun <3

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

118. Herää jo, minä heräsin jo tähän tunteeseen

7. Koskaan, ei koskaan ole liian vanha

94. Älä joudu armas aika