86. Ravistettava ennen sekoittumista

Oli pimeys, oli aamuaurinko olohuoneen lattialla, kanelia ja kurkumaa
            onni asui sydämessä, nauru raikui helpommin kuin koskaan
       ja ehkä luin runojani ääneen niin,
                                           että meinasin tukehtua omaan menneisyyteeni
                         strobovalojen välkkyessä tunsin eläväni
                                    kertooko se jotain minusta, jos itken ilman kyyneliä
   ja minä olin sokea perhonen
                     kalteva pinta
              auringon laskiessa vaaran päällä minä toivoin putoavani alas läpi maan
                                                              ja ellen olisi saanut sitä pientä lämmitystä ulkona, olisin jäätynyt kiinni maahan ja oksentanut sisuskaluni ulos, koska toisinaan en tiedä ketä vittua rakastan
                   vauhtia enemmän kuin tarpeeksi kuolonkierteeseen
                                     mutta minä olin onnellinen, pieni
                            osasin laulaa kovaa yhdessä
                                   ja uskalsin laittaa napapaidan, vaikka en olekaan sitä mitä toivoisin
        elämäni ensimmäinen kerta
                          ja minä kysyn itseltäni tänään
                  voivatko öljy ja vesi sekoittua keskenään
                                                jos niitä oikein kovin kovaa ravistaa
 sillä sisälläni kasvaa möykky,
                                       joka on raskas kuin pimeys
                                  ja loistaa kuin valo, tätäkö elämä on?
                                                 eikö joku vain voisi rakastaa minua tyhjäksi
                          minä haluaisin olla vain onnellinen
                                    ainoastaan hymyillä, en jaksa enää hukkua likaiseen suolampeen
                                              iske minulle muistinmenetys
                                                        ja opeta minulle maailma ilman pimeyttä

Kommentit

  1. Anonyymi3. toukokuuta 2014 klo 9.35

    Niin vain toivon, että et menetä näköäsi uudestaan. .__.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elina3. toukokuuta 2014 klo 9.41

      Olen sokea. tänään en vain enää ole perhonen.

      Poista
  2. Anonyymi3. toukokuuta 2014 klo 10.45

    RAVISTELE MUA! Ensimmäinen kerta on aina jännittävä, ja vaikka olavi arveleekin että ainoa keino saada joku ulos aivokuoresta on lobotomia, olen itse taipuvainen uskomaan että on muitakin keinoja. Rohkeutta ystävä hyvä! Pyristellään yhdessä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elina3. toukokuuta 2014 klo 12.32

      Me lyödetään vielä ne muut keinot! Mutta samalla voidaan kuunnella rakkauspojuu!

      Poista
  3. Maria9. toukokuuta 2014 klo 10.26

    oi, rakastan aina runoja joihin samastun <3

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

It's so fluffy, I'm gonna dieee!

Kuva
Itku kait tässä on pakko tirauttaa. Hetken ajan mietin katselenko liikaa suloisia eläin gifejä, mutta ei, en varmasti katsele. Tahdon lisää, koska kissanpennut on tosi sulosia eikä samojedeja voita mikään tai kukaan. (Paitsi mru) Oli pakko tulla jakamaan tämä gifti teidän kanssanne tässä välissä kun siirryn taas katselemaan kun pienen pieni karvapallo mirri pyörii lattialla.                 It's so fluffy, i'm gonna definitely die! (Gif from 9gag.com)
Lue lisää

5. Odotus palkitaan

Kuva
Pyörittelen puhelinta toivottomana kädessä ja odotan viestiä murultani, jota en ole päässyt koko syyslomaan näkemään. Puhelin pilpattaa ja sydän tekstin perässä saa minut hymyilemään ja jaksamaan vielä nämä pari päivää ennen kuin taas näemme toisemme. Odotus palkitaan, loppujen lopuksi pääsen kuitenkin käpertymään kultani viereen ja leikkimään hänen hiuksillaan hiljalleen samalla kun supitan hiljaa ikävästä mitä olen koko syysloman jaksanut kestää. Matka tähän pisteeseen asti meidän suhteessa on ollut hyvinkin kuoppainen ja täynnä sekä vastoinkäymisiä että myötämäkeä. En halua selittää meidän menneisyyttä täysin, sillä tiedän että kaikki eivät voisi tajuta minun valintoja taikka sitten eivät voisi ymmärtää sitä mitä kaikkea olen joutunut tekemään. Mutta sen voin sanoa jokaiselle joka tämän postauksen lukee, jos todella rakastat jotakuta, älä luovuta ennen kuin tämä kyseinen henkilö vaihtaa puhelinnumeronsa, muuttaa ulkomaille ja vaihtaa peitenimen ettet voisi vainota häntä enää. ..Noi...
Lue lisää

16. Usko, toivo, rakkaus

Kuva
Jo kolmatta kertaa mietin mitä pakkaan mukaan, mitä tarvitsen pitkälle bussimatkalle sekä kuinka selviän hengissä yhden vaivaisen viikonlopun turussa, Euroopan suurimmassa kristillisten järjestämässä tapahtumassa. Kolmatta kertaa olen yhtä innoissani vähintäänkin, sillä saan viikonlopun täyteen hyvää musiikkia, parempaakin parempaa seuraa (mru hyppää myös mukaan) sekä uusia maisemia tähän tylsään pimeään syksyyn. Hetkinen? Kristillisten tapahtuma? Joku jeesustelu festari? En nyt niinkään sanoisi, pohjana tietenkin on kristillisyys ja yhteenkuuluvuus, mutta jokainen festareille menijä löytää sieltä niin paljon uskonnollisuutta kuin itse haluaa sitä saada. Sitä ei tyrkytetä siellä kellekään eikä ketään pakoteta jäädä kuuntelemaan messua. Festareilla on paljon muutakin kuin puheenpitäjiä ja ennen kaikkea siellä on paljon hyvää gospel-musiikkia, mikä sekään ei rajoitu vain yhteen musiikkityyliin. (Festareilla on soittanut myös tunnettuja artisteja sekä maailmanlaajuisesti tunnettuja bände...
Lue lisää