10. Hymyile, sillä sinä olet kaunis

Hiljaisuus, vain muutama pitkä ja raskas henkäisy. Peitto päällä tuntuu kevyeltä, mutta kädet ympärillä tuntuvat vahvoilta ja lämpimiltä. Ne suojelevat minua kaikelta, saavat minut uneliaaksi, samalla kun katossa loistaa sateenkaaren värit vuorotellen. Sininen liukuu hiljalleen nopeaan violettiin kunnes huoneeseen tulvahtaa syvänpunainen väri. Tunnen olevani tuon värin kanssa, oloni on autuas, mutta samalla jotenkin täyteliäs, vapaa sekä intohimoinen. Jälkimmäistä saattavat vahvistaa hipauksenomaiset suukot niskavilloissani ja minun on pakko nytkähtää hiukan ja päästää suustani hiljainen vingahdus kun kylmät väreet kulkevat pitkin selkärankaani alas varpaisiin saakka, jotka ovat kylmät.

Olen onnellinen siitä, että minulla on paikka tässä maailmassa, missä voin olla ajattelematta yhtään mitään, missä voin hengittää rauhassa ja ilman kiireentuntua. Paikka, jossa kaikki murheeni katoamaan niin, että en pysty muuta tekemään kuin hymyilemään sitä kaikkea yltäkylläisyyden tunnetta, jotka astini sekä tunteeni minulle syöksee aivojen mielihyväreseptoreihin. 

Enkä tiedä mitään, sen ihanempaa kuin käsi jalan päällä, kun kello kahdentoista jälkeen yöllä viikonloppuna lauantaina ajelen pois baarin pihasta, josta kävin hakemassa pitsaa, ja kun otsaan on noussut ainakin muutaman metrin pituinen lisäke/uloke, joka ei ole minun sukupuolelleni niinkään ominainen. 

Toisinaan osaan arvostaa niitä pieniä katseita, niitä kaikkia helliä hipaisuja enemmän kuin mitään muuta ja toisinaan tahdon tuntea kosketuksen kaikkialla niin, että voin ihmetellä mistä tämä tunne iskee sisälle. 

Loppujen lopuksi kun hämärässä, sateenkaaren värien liukuessa väristä toiseen katossa, mikään ei voisi olla kauniimpaa. Ja jopa minä, ainainen peilin välttelijä ja itsestään ahdistuja, tunnen itseni kauniiksi olennoksi,vieressäni universumin kaunein tähti, joka loistaa tyytyväisyydessään tummanpunaista sekä oranssia valoa, joka lämmittää sieluni viimeisimmätkin pohjat ja sopukat. Tämä tähti, niinkuin kaikki muutkin tähdet, on lämmin. Enkä tunne enää olevani maailmankaikkeuden jäänpeittämä hylky vaan valoa säteilevä elämä ja minä olen kaunis. Tosin en koskaan yhtä kaunis kuin tähti, joka minuun toi lämmön ja elon.