Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on helmikuu, 2014.

53. Life is so fucking beautiful and so are u

Kuva
(Kuvat:  We♥it ) Vähän tekopyhä täytyy aina olla.

52. Verta, hikeä ja ehkä hiukan hymyä

Hengitän syvään, etureisi ja pohje kramppaa jumalaisesti         tämä tuntuu hyvältä, juuri siltä että olen elossa ja voimissani, vahvistun koko ajan.  kuntosalin äänet sekoittuvat yhteen ja kun suljen silmäni                               voin kuvitella seisovani keskellä teollisuushallia, jossa koneet muovaavat metallia,              hakkaavat, kolkuttavat ja välissä kuuluu korjaajan pitkä hengen veto.  Ei elämä ole niin yksinkertaista,                                    ei kuntosali ole kuntosali kun sulkee silmänsä hetkeksi                ja huonekaluliikekin muuttuu kodiksi, kun istahtaa täydellisen lasipöydän ääreen                         ...

51. Päiväkirjan uumenista

Olen kertonut pimeydestä, mustasta tyhjyydestä         olen kertonut kuolemasta, uhkaavasta hahmosta sisälläni, joka yrittää ottaa kehoni hallintaan      ja suistaa minut alat kielekkeeltä.  Olen kertonyt ahdistuksesta, kylmästä, joka hohkaa sisältä päin.                   Olen kertonut siitä, mitä olin ennen  En ole koskaan kertonut valosta, joka ympäröi maailmaa, siitä lämpimästä hehkusta, joka kumpuaa rakkaiden ihmisten sisältä,                                onnesta, joka kietoo kätensä ympärilleni                                                 ja täyttää minut perhosilla. En ole kertonut siitä tunteesta, joka on räjäyttänyt kuoreni rippeet             ...

50. Luulen. Ei. Tiedän, ettei tämän kuulu mennä näin

Kuva
Yön pimeydessä niistän nenääni               koitan saada unta, mutta aivastus tulee kohta, siis ihan kohta  ja sitten sitä ei tulekkaan, mutta kohta se tulee                   Muistot tökkivät ärsyttävästi ohimoa, härnäävät, nauravat minulle, sille mitä minusta on tullut              sille, että ennen osasin nauraa ja nyt säpsähdän painajaisesta, jossa sinä olet onnellisesti jonkun toisen kanssa käsi kädessä, etkä näe enää minua                        sille, että olen heikko, enkä voi olla ajattelematta ilman tunteita       Enkä jaksa avata koulukirjoja vaikka haluan sen E:n ja L:n                                                   luen kymmenettä kertaa sanoja, jo...

49. Kevät tuli, lumi suli, vesi sano pulipuli

 Räystäältä tippuu vettä,             liian nopeasti sanon minä                      tiedän, että ne jäätyvät vielä maahan, koska ei helmikuu oikeuttaan palelluttaa luovuta noin vain Mutta minusta on ihana haikailla nahkatakin pukemisen perään          ja miettiä mitä laitan päälleni kun kevään ensimmäiset hiirenkorvat puhkeavat puihin.       ehkä vielä löydän kohtuuhintaisen farkkuliivinkin                          ei sellaista kuin levi's, mutta hyvän kuitenkin                                        ihan vain, että saisin äidin ihmettelemään nykynuorison taipumusta pukeutua niin kuin he pukeutuivat silloin, kun kapinallisina polttivat tupakkaa yläasteen nurkilla, hiukset korkkiruuveilla.

48. Tää on kaunis päivä, mä oon sopivasti onnellinen

Pehmeät, puhtaat hiukset sormien lomassa         silmissä hiukan luomiväriä ja vihreät silmäni näyttävät äitini mielestä yhtäkkiä ruskeilta               kirjaston hiljaisuudessa haistelen vanhaa kirjaa ja koitan saada päähäni heidän kasvot, jotka ovat siihen kirjaan koskeneet, ketkä ovat nauttineet niistä sanoista Päivä oli pilvinen ja räntää satoi                        tienreunoille kertyi harmaita likaisia lammikoita                                   ja minä rakastin ääntä, joka lähti renkaista kun ajoin autolla niihin pärskeisiin Hymyilen ja tiedän, etten ole tällä kertaa liioitellut         tiedän, että olen rehellinen itselleni                       ja minulla on syytä olla onnellinen, sill...

47. Humalaan hävinnyt

Humaltuneena elämästä                    pikkukylän yöstä ja vanhan pankin portaista        hiljaa yksin kylmissään                               mutta en palele, koska mittari on kääntynyt pakkasen puolelle                                    palelen kun näen sinut                                              kaukana              ja vaikka kuinka toivon, sinä et kuulu heidän joukkoon jotka näkevät pahan oloni                                 sinä et huuda perääni                 ...

46. Minun taloni

Tahdon esitellä teille kotini, taloni, sen missä sieluni lepää Se sijaitsee melko lähellä elämää, suurta kaupunkia ja sen saasteita, vieressä synkän kohoavan metsän sen lasiset seinät näyttävät kodikkaan talon sisustuksen, kaikki on järjestyksessä, siistiä ja oikein yhteiskuntakelpoista. Ovi avautuu ehkä hiukan hankalasti, paina sitä oikein lujasti ja muista pitää jalka oven välissä, jos se sattuukin pamahtamaan kiinni ennen kuin pääset sisälle. Ei tarvitse pyyhkiä kenkiä, älä vain astu lasinsiruille, äläkä varsinkaan huuda Voit istahtaa olohuoneen sohvalle, käpertyä vilttiin, jos on liian kylmä. minä voin tarjota kahvia sinulle. Hyllystä löytyy kirjoja, joista tulee mieleen usva ja elämä. Keittiössä on paljon erilaisia värikkäitä ruokia, yhteenkään pakettiin ei ole koskettu, yhtäkään ei ole avattu omena pöydällä helottaa punaisena ja toiselta puolelta se mätänee hitaasti. Ruostumattomasta teräksestä tehdyt työtasot kiiltävät puhtautta ja pinta heijastaa lajitellut veitset, kiil...

45. Vain ne jotka eivät uskalla, kuolevat sisäiseen verenvuotoon

Hengityksesi korvanjuuressa tuo mieleen syyskuisen myrskyn            ja taas pitkästä aikaa tunnen olevani kotona, sinne minne sydämeni kuuluu yössä kaikuvat sanat         lupaat etten koskaan menetä sinua, vaikka en voikkaan enää sanoa kuinka rakastan sinua ja katsoa syvälle silmiisi, joista edelleen humallun                           syvälle metsiin, joita kultareunat aitaavat. Oikeastaan olenkin yhtäkkiä onnellinen, vaikka viime yönä kieleke oli lähempänä kuin koskaan aijemmin               mutta olen ymmärtänyt, vaikka minulla on mahdollisuus, en halua sitä                                   haluan elää, hengittää, hymyillä ja itkeä.                                 ...

44. Kuka minä oikein olen?

Kaipaan onnellisuutta,               kaipaan sitä hymyä, mihin en ole kyennyt kuukauteen Kaipaan vaivatonta hengitystä ja aamuja, joilloin on syytä nousta ylös                                 hiljaisia minuutteja, kun kiivas sydän lyö vasten rintakehää                   sanoja, jotka pitävät minut valossa, kaukana kielekkeestä.      Kaipaan vanhaa minää, sitä, joka ei herää painajaisiin yöllä,                  joka rakastaa maailmaa, koska joku rakastaa minua.                                                         kaipaan lämpöä, hellyyttä, sitä                       ...