52. Verta, hikeä ja ehkä hiukan hymyä

Hengitän syvään, etureisi ja pohje kramppaa jumalaisesti
        tämä tuntuu hyvältä, juuri siltä että olen elossa ja voimissani, vahvistun koko ajan.
 kuntosalin äänet sekoittuvat yhteen ja kun suljen silmäni
                              voin kuvitella seisovani keskellä teollisuushallia, jossa koneet muovaavat metallia,
             hakkaavat, kolkuttavat ja välissä kuuluu korjaajan pitkä hengen veto. 
Ei elämä ole niin yksinkertaista, 
                                  ei kuntosali ole kuntosali kun sulkee silmänsä hetkeksi
               ja huonekaluliikekin muuttuu kodiksi, kun istahtaa täydellisen lasipöydän ääreen
                               sulkee silmänsä ja kuvittelee,
                                            kuinka juuri tämän pöydän ääressä keksin elämän tarkoituksen
           tai edes saan hiukan selville omista toiveistani ja tunteistani. 
Elokuva on parempaa kaksin, vaikka eihän elokuvan aikana saa puhua
                                         yksin kuitenkin kaikki on
                                                         tyhjympää, kylmempää, 
                                                                                                     kaikkea sitä.. mitä minä en halua

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

118. Herää jo, minä heräsin jo tähän tunteeseen

7. Koskaan, ei koskaan ole liian vanha

94. Älä joudu armas aika