52. Verta, hikeä ja ehkä hiukan hymyä

Hengitän syvään, etureisi ja pohje kramppaa jumalaisesti
        tämä tuntuu hyvältä, juuri siltä että olen elossa ja voimissani, vahvistun koko ajan.
 kuntosalin äänet sekoittuvat yhteen ja kun suljen silmäni
                              voin kuvitella seisovani keskellä teollisuushallia, jossa koneet muovaavat metallia,
             hakkaavat, kolkuttavat ja välissä kuuluu korjaajan pitkä hengen veto. 
Ei elämä ole niin yksinkertaista, 
                                  ei kuntosali ole kuntosali kun sulkee silmänsä hetkeksi
               ja huonekaluliikekin muuttuu kodiksi, kun istahtaa täydellisen lasipöydän ääreen
                               sulkee silmänsä ja kuvittelee,
                                            kuinka juuri tämän pöydän ääressä keksin elämän tarkoituksen
           tai edes saan hiukan selville omista toiveistani ja tunteistani. 
Elokuva on parempaa kaksin, vaikka eihän elokuvan aikana saa puhua
                                         yksin kuitenkin kaikki on
                                                         tyhjympää, kylmempää, 
                                                                                                     kaikkea sitä.. mitä minä en halua

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

It's so fluffy, I'm gonna dieee!

Kuva
Itku kait tässä on pakko tirauttaa. Hetken ajan mietin katselenko liikaa suloisia eläin gifejä, mutta ei, en varmasti katsele. Tahdon lisää, koska kissanpennut on tosi sulosia eikä samojedeja voita mikään tai kukaan. (Paitsi mru) Oli pakko tulla jakamaan tämä gifti teidän kanssanne tässä välissä kun siirryn taas katselemaan kun pienen pieni karvapallo mirri pyörii lattialla.                 It's so fluffy, i'm gonna definitely die! (Gif from 9gag.com)
Lue lisää

5. Odotus palkitaan

Kuva
Pyörittelen puhelinta toivottomana kädessä ja odotan viestiä murultani, jota en ole päässyt koko syyslomaan näkemään. Puhelin pilpattaa ja sydän tekstin perässä saa minut hymyilemään ja jaksamaan vielä nämä pari päivää ennen kuin taas näemme toisemme. Odotus palkitaan, loppujen lopuksi pääsen kuitenkin käpertymään kultani viereen ja leikkimään hänen hiuksillaan hiljalleen samalla kun supitan hiljaa ikävästä mitä olen koko syysloman jaksanut kestää. Matka tähän pisteeseen asti meidän suhteessa on ollut hyvinkin kuoppainen ja täynnä sekä vastoinkäymisiä että myötämäkeä. En halua selittää meidän menneisyyttä täysin, sillä tiedän että kaikki eivät voisi tajuta minun valintoja taikka sitten eivät voisi ymmärtää sitä mitä kaikkea olen joutunut tekemään. Mutta sen voin sanoa jokaiselle joka tämän postauksen lukee, jos todella rakastat jotakuta, älä luovuta ennen kuin tämä kyseinen henkilö vaihtaa puhelinnumeronsa, muuttaa ulkomaille ja vaihtaa peitenimen ettet voisi vainota häntä enää. ..Noi...
Lue lisää

16. Usko, toivo, rakkaus

Kuva
Jo kolmatta kertaa mietin mitä pakkaan mukaan, mitä tarvitsen pitkälle bussimatkalle sekä kuinka selviän hengissä yhden vaivaisen viikonlopun turussa, Euroopan suurimmassa kristillisten järjestämässä tapahtumassa. Kolmatta kertaa olen yhtä innoissani vähintäänkin, sillä saan viikonlopun täyteen hyvää musiikkia, parempaakin parempaa seuraa (mru hyppää myös mukaan) sekä uusia maisemia tähän tylsään pimeään syksyyn. Hetkinen? Kristillisten tapahtuma? Joku jeesustelu festari? En nyt niinkään sanoisi, pohjana tietenkin on kristillisyys ja yhteenkuuluvuus, mutta jokainen festareille menijä löytää sieltä niin paljon uskonnollisuutta kuin itse haluaa sitä saada. Sitä ei tyrkytetä siellä kellekään eikä ketään pakoteta jäädä kuuntelemaan messua. Festareilla on paljon muutakin kuin puheenpitäjiä ja ennen kaikkea siellä on paljon hyvää gospel-musiikkia, mikä sekään ei rajoitu vain yhteen musiikkityyliin. (Festareilla on soittanut myös tunnettuja artisteja sekä maailmanlaajuisesti tunnettuja bände...
Lue lisää