45. Vain ne jotka eivät uskalla, kuolevat sisäiseen verenvuotoon
Hengityksesi korvanjuuressa tuo mieleen syyskuisen myrskyn
ja taas pitkästä aikaa tunnen olevani kotona, sinne minne sydämeni kuuluu
yössä kaikuvat sanat
lupaat etten koskaan menetä sinua, vaikka en voikkaan enää sanoa kuinka rakastan sinua ja katsoa syvälle silmiisi, joista edelleen humallun
syvälle metsiin, joita kultareunat aitaavat.
Oikeastaan olenkin yhtäkkiä onnellinen, vaikka viime yönä kieleke oli lähempänä kuin koskaan aijemmin
mutta olen ymmärtänyt, vaikka minulla on mahdollisuus, en halua sitä
haluan elää, hengittää, hymyillä ja itkeä.
haluan yrittää, nousta jaloilleni omin voimin ja näyttää vahvuuteni
haluan halata sinua ja unohtaa kaikki murheet
ja minä yritän, koska luottaminen on sitä
rakastaminen on sitä
ja lopulta kaikki harmaat pilvet tulevat väistymään kirkkaan taivaan edestä
ja kieleke katoaa
ainakin minä toivon niin, koska elämä on lahja.
ja taas pitkästä aikaa tunnen olevani kotona, sinne minne sydämeni kuuluu
yössä kaikuvat sanat
lupaat etten koskaan menetä sinua, vaikka en voikkaan enää sanoa kuinka rakastan sinua ja katsoa syvälle silmiisi, joista edelleen humallun
syvälle metsiin, joita kultareunat aitaavat.
Oikeastaan olenkin yhtäkkiä onnellinen, vaikka viime yönä kieleke oli lähempänä kuin koskaan aijemmin
mutta olen ymmärtänyt, vaikka minulla on mahdollisuus, en halua sitä
haluan elää, hengittää, hymyillä ja itkeä.
haluan yrittää, nousta jaloilleni omin voimin ja näyttää vahvuuteni
haluan halata sinua ja unohtaa kaikki murheet
ja minä yritän, koska luottaminen on sitä
rakastaminen on sitä
ja lopulta kaikki harmaat pilvet tulevat väistymään kirkkaan taivaan edestä
ja kieleke katoaa
ainakin minä toivon niin, koska elämä on lahja.
Kommentit
Lähetä kommentti