Translate my post to your motherlanguage! I can't promise good translations...

keskiviikko 12. helmikuuta 2014

46. Minun taloni

Tahdon esitellä teille kotini, taloni, sen missä sieluni lepää
Se sijaitsee melko lähellä elämää, suurta kaupunkia ja sen saasteita, vieressä synkän kohoavan metsän
sen lasiset seinät näyttävät kodikkaan talon sisustuksen, kaikki on järjestyksessä, siistiä ja oikein yhteiskuntakelpoista.
Ovi avautuu ehkä hiukan hankalasti, paina sitä oikein lujasti ja muista pitää jalka oven välissä, jos se sattuukin pamahtamaan kiinni ennen kuin pääset sisälle.
Ei tarvitse pyyhkiä kenkiä, älä vain astu lasinsiruille, äläkä varsinkaan huuda
Voit istahtaa olohuoneen sohvalle, käpertyä vilttiin, jos on liian kylmä. minä voin tarjota kahvia sinulle. Hyllystä löytyy kirjoja, joista tulee mieleen usva ja elämä.
Keittiössä on paljon erilaisia värikkäitä ruokia, yhteenkään pakettiin ei ole koskettu, yhtäkään ei ole avattu
omena pöydällä helottaa punaisena ja toiselta puolelta se mätänee hitaasti. Ruostumattomasta teräksestä tehdyt työtasot kiiltävät puhtautta ja pinta heijastaa lajitellut veitset, kiillotetut veitset, valmiit käyttöön.
Tule, nouse kanssani yläkertaan, anteeksi täällä on hiukan sotkuista. Mytätyt paperit ja luonnokset tekevät puiselle lattialle nätin maton. Ei niitä tarvitse lukea, ei ne onnistunut.
Tässä on ovi makuuhuoneeseen, vilkaise nopeasti ettei pimeys katoa. Ettei sankka öljy ja painajaiset pääse karkuun. Kyllä, nukun paljon ja sänkyni on oikein pehmeä. Tahtoisin vain jakaa sen jonkun kanssa.
Vieressä pieni makuuhuone, kehto ja tytön nimi joka tarkoittaa liljaa. Tyhjänä.
Tule, mennään vielä yhdet portaat ylös, ylös torniin, joka kurottaa öisin kohti tähtiä ja nyt sinne paistaa aamu aurinko. Katso kuinka pölyhiukkaset tanssivat tässä valossa, lämmössä, johon jään seisomaan silmät kiinni. Ai anteeksi, en näyttänyt sinulle takapihaa, tule mennään alas.
Tuo on pelargonia, en ole jaksanut hoitaa sitä. Gerberat kukkivat kuitenkin kauniisti ja kukoistavat, ne ovat kauniita, eivätkä ne haise. Ruohoon on painautunut jälki minusta, makaan siinä aina kesäpäivin ja katson ylitse lipuvia pilviä.
Pilviä, jotka lipuvat yli taloni huomaamatta sitä ollenkaan sekä ihmisiä, jotka kulkevat taloni edestä, ihastelevat sen kauniita lasiseiniä, jotka luovat vain harhan.
Ja minä pidän heitä hiukan tyhminä, sillä minun taloni on jotain aivan muuta.

2 kommenttia:

  1. vau. suhun vois rakastua pelkästään teksties perusteella. haluan tulla käymään talossasi !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuollaista en ookkaan ennen kuullu.. kumma juttu. Talooni on harva päässyt ja minusta tuntuu, että sen ovet ovat tiukasti lukossa tällä hetkellä. Ikkunoista voit kurkkia - mutta valitettavasti et näe totuutta.

      Poista