48. Tää on kaunis päivä, mä oon sopivasti onnellinen

Pehmeät, puhtaat hiukset sormien lomassa

        silmissä hiukan luomiväriä ja vihreät silmäni näyttävät äitini mielestä yhtäkkiä ruskeilta

              kirjaston hiljaisuudessa haistelen vanhaa kirjaa ja koitan saada päähäni heidän kasvot, jotka ovat siihen kirjaan koskeneet, ketkä ovat nauttineet niistä sanoista

Päivä oli pilvinen ja räntää satoi

                       tienreunoille kertyi harmaita likaisia lammikoita

                                  ja minä rakastin ääntä, joka lähti renkaista kun ajoin autolla niihin pärskeisiin

Hymyilen ja tiedän, etten ole tällä kertaa liioitellut 

       tiedän, että olen rehellinen itselleni

                      ja minulla on syytä olla onnellinen, sillä varmuus omasta pienestä asunnosta

                               alkaa tuntumaan hetki hetkeltä konkreettisemmalta

 kunhan ensin käyn kesäkuun tuulissa, sateissa ja auringon säteissä hoitamassa satoja kukkia

                                  silittämässä niiden terälehtiä 

                                                ja istuttamassa multaan uuden elämän

        ainakin hetkeksi, ainakin täksi kesäksi.

Eikä se haittaa, minä kyllä peittelen ne siemenet ja taimet hyvin, älkää peljätkö, eivät kaupat ilman tomaatteja jää.
             Minä yritän, minä oikeasti yritän ja minä olen ylpeä itsestäni

                        sillä kukaan ei tiedä, miksi olen tälläinen

                                   eikä kukaan tiedä, että alakerran äänet saavat minun sydämeni tykyttämään

                ne saavat minut vihaamaan ihmisiä ja tätä elämää

mutta joka päivä, löydän syyn siihen miksi minun pitäisi rakastaa ihmisiä ja sitä, että aurinko nousee aamulla.
Joka päivä, haluan nähdä valon tulevan

           ja joka päivä haluan sydämeni hakkaavan rinnassani

                       samalla, kun elämän raskas paino painaa minua lannistumaan

Enkä minä luovuta, en vittu todellakaan.