12. Välillä jänskättää kyllä aivan hurjasti

Tämä koko aihe, ehkä nyt lähti siitä, koska ajoin pimeässä illalla muutama tunti sitten kotiin kylältä tänne perukkaan jossa asun. Ilma oli pakastunut juuri sen verran, että tien pintaan oli tullut mukava pieni jääkerros, jonka takia meinasin lentää jo kun kävelin autolle reilun kymmenen metriä. Eihän liukkaudesta paljon haittaa ole talvirenkaiden kanssa, mutta valitettavasti ei kengistäni löytynyt nastoja. Pimeässä ajaminen saatikka sitten ajaminen yleensä on tullut minulle melko tutuksi jo kuukaudessa, mutta tällä kertaa sain eteeni aivan erilaisen haasteen. Lumisateen. Pelottava, kylmä ja suuuuri sana. Vielä pelottavampaa on auto ja lumisade ja se kuinka hetken ajamisen jälkeen alkaa tuntea spykedeelisen näköilluusion vaikuttamisen päässä, välillä tuijotin edessä kaukana suoraan alas lankeavia hiutaleita kun taas välillä niitä, jotka suhahtivat viivana ohitseni. Väliin ilmestyi ajatus, että tälläistä olisi olla avaruusaluksen ohjaaja star warsissa.. Eli toisin sanoen jonkin luokan skitsofreninen ja sekopäinen mieliharhainen.

(Kuva netistä) 

Kiitän ja kuittaan hengästyneenä tuhannen ja miljoonan sanan jälkeen! Edellisessä postauksessa tekemäni lupaus pitää ja olen ottanut itseäni niskasta ja tehnyt asioita joiden päivämäärä olisi tänä iltana taikka huomenna. Olen hiukan ylpeä itsestäni ja huomaan jopa rentoutuvanikin ensimmäistä kertaa tänä päivänä!