102. Rakkausrunoja
Kuten moni on saattanut huomata, ettei minulta ole nyt pitkään aikaan oikein irronnut mitään tänne blogin puolelle.
Ajatukset on kulkenut oudoissa paikoissa ja päähäni on painettu leimasimella kysymys: "kuka minä olen?"
Iltaisin uni tulee nopeammin kuin koskaan, koska unissa tunnen olevani totta
silmät auki tunnen olevani liian väsynyt, mieli niin täynnä sanoja, että se pysähtyy
Huomaan yhä useammin jääväni tuijottamaan kaupassa soijamaitohyllyä tai luomurusinoita
suu auki, ajatus pysähtyneenä
aivan kuin unohtaisin, miksi olen tässä maailmassa
välillä tuntuu, että olen tekemässä läpimurron. Joskus tuntuu, kuin olisin keksimässä jotain suurta, mutta lopulta se vain liukuu pois käsistäni ja olen taas yksi onneton, kadonnut olento
Juhannusyönä rantasaunassa aamukolmelta onnenkyyneleet valuivat vuolaana, samalla kun aamuaurinko nousi värjäämään saaren puut kultaan.
tuntui aivan hyvältä idealta jäädä vielä istumaan olohuoneen sohvalle silmät kiinni kultasädetykseen, kun kaikki muut olivat jo menneet nukkumaan
radiossa puhuttiin meteopaateista, ja minusta tuntuu että olen sellainen
sääherkkä
Saisinko säilöä auringon purkkiin ja hymyillä aina?
nämä pilvet saavat minut voimaan pahoin, pääni särkemään, kyyneleeni sakenemaan pimeydestä
Haluaisin kertoa teille pitkiä tarinoita, sukeltaa syvälle mieleeni, mutta en osaa edes aloittaa, koska tunnen olevani niin kovin väsynyt, voimaton ja haalea, hiukan läpinäkyvä.
Siksi ajattelin, että linkkaisin teille tänne minun rakkausrunoja.fi käyttäjätilin, jotta voisitte sieltä lueskella jotain materiaalia mitä en ole koskaan julkistanut täällä blogin puolella. Toivottavasti tämä auttaa edes hiukan pahimpaan ikävään minun runoja kohtaan. (Jos sellainen mahdollista edes on.) <-- (Kuulosti liikaa Yodalta.)
rakkausrunot.fi, käyttäjä Virvanliekki
Ajatukset on kulkenut oudoissa paikoissa ja päähäni on painettu leimasimella kysymys: "kuka minä olen?"
Iltaisin uni tulee nopeammin kuin koskaan, koska unissa tunnen olevani totta
silmät auki tunnen olevani liian väsynyt, mieli niin täynnä sanoja, että se pysähtyy
Huomaan yhä useammin jääväni tuijottamaan kaupassa soijamaitohyllyä tai luomurusinoita
suu auki, ajatus pysähtyneenä
aivan kuin unohtaisin, miksi olen tässä maailmassa
välillä tuntuu, että olen tekemässä läpimurron. Joskus tuntuu, kuin olisin keksimässä jotain suurta, mutta lopulta se vain liukuu pois käsistäni ja olen taas yksi onneton, kadonnut olento
Juhannusyönä rantasaunassa aamukolmelta onnenkyyneleet valuivat vuolaana, samalla kun aamuaurinko nousi värjäämään saaren puut kultaan.
tuntui aivan hyvältä idealta jäädä vielä istumaan olohuoneen sohvalle silmät kiinni kultasädetykseen, kun kaikki muut olivat jo menneet nukkumaan
radiossa puhuttiin meteopaateista, ja minusta tuntuu että olen sellainen
sääherkkä
Saisinko säilöä auringon purkkiin ja hymyillä aina?
nämä pilvet saavat minut voimaan pahoin, pääni särkemään, kyyneleeni sakenemaan pimeydestä
Haluaisin kertoa teille pitkiä tarinoita, sukeltaa syvälle mieleeni, mutta en osaa edes aloittaa, koska tunnen olevani niin kovin väsynyt, voimaton ja haalea, hiukan läpinäkyvä.
Siksi ajattelin, että linkkaisin teille tänne minun rakkausrunoja.fi käyttäjätilin, jotta voisitte sieltä lueskella jotain materiaalia mitä en ole koskaan julkistanut täällä blogin puolella. Toivottavasti tämä auttaa edes hiukan pahimpaan ikävään minun runoja kohtaan. (Jos sellainen mahdollista edes on.) <-- (Kuulosti liikaa Yodalta.)
rakkausrunot.fi, käyttäjä Virvanliekki
Kommentit
Lähetä kommentti