99. Kala ilman kiduksia
Minä en uskalla
en enää uskalla hengittää, keuhkot voivat täyttyä puhtaudesta
ja puhtaus voi sisälläni reagoida sisimpäni kanssa, vastareaktio repisi minut kappaleiksi
En uskalla enää katsoa maailmaa,
sillä pimeyteni ujuttautuu kaikkeen mitä pidän kauniina,
se hukuttaa alleen auringonkin samallalailla kuin se hukuttaa minut
Minä en uskalla tuntea,
en uskalla antaa ihoni sävähtää, en anna sen nauttia,
miksi pitäisi, enhän tiedä mitä edes tahdon, muuta kuin kuolemaa.
missä olen
voitko olla pelastamatta minua
sillä haluan ajelehtia myrskyn syvimpiin vesiin kadotakseni yhtä mysteerisesti kuin synnynkin
hajota palasiin, joiden yhteen liittyminen on taas yksi pieni murto-osa mahdollisuus
ja hyvä niin, miksi tälläisen olennon on täytynyt muodostua
mikä minussa on hyvää, muukin kuin halu pelastaa muut
en minä täällä ole itseni takia,
ja ehkä minun onkin aika mennä, kun olen lastannut veneeseen viimeisenkin siipirikkoisen
sitten minä kala ilman kiduksia voin vaipua likaisen suolammen pohjaan
hiukset keijuen kauniisti,
elottomasti,
niin kuin minä keijun nyt hengittämättä muuta kuin pimeyttä
Kommentit
Lähetä kommentti