99. Kala ilman kiduksia

Minä en uskalla
                    en enää uskalla hengittää, keuhkot voivat täyttyä puhtaudesta
        ja puhtaus voi sisälläni reagoida sisimpäni kanssa, vastareaktio repisi minut kappaleiksi
En uskalla enää katsoa maailmaa, 
                              sillä pimeyteni ujuttautuu kaikkeen mitä pidän kauniina, 
                    se hukuttaa alleen auringonkin samallalailla kuin se hukuttaa minut
                Minä en uskalla tuntea, 
                                                 en uskalla antaa ihoni sävähtää, en anna sen nauttia, 
  miksi pitäisi, enhän tiedä mitä edes tahdon, muuta kuin kuolemaa. 
                                   missä olen
                                        voitko olla pelastamatta minua
                 sillä haluan ajelehtia myrskyn syvimpiin vesiin kadotakseni yhtä mysteerisesti kuin synnynkin
hajota palasiin, joiden yhteen liittyminen on taas yksi pieni murto-osa mahdollisuus
                                         ja hyvä niin, miksi tälläisen olennon on täytynyt muodostua
          mikä minussa on hyvää, muukin kuin halu pelastaa muut 
                                                               en minä täällä ole itseni takia, 
                     ja ehkä minun onkin aika mennä, kun olen lastannut veneeseen viimeisenkin siipirikkoisen
sitten minä kala ilman kiduksia voin vaipua likaisen suolammen pohjaan
                                                         hiukset keijuen kauniisti, 
                                                                                    elottomasti,
                         niin kuin minä keijun nyt hengittämättä muuta kuin pimeyttä

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

It's so fluffy, I'm gonna dieee!

5. Odotus palkitaan

16. Usko, toivo, rakkaus