95. Aurinko, oletko minä?

               Auringonihottumaa
                               lämpö sisällä syvällä ja vaikka kirkas valo kadottaa värit
          minut on kääritty kultaan
                            kultaan, jota syventää naurut, kurkuma ja keittiönkaapit
                                                      osaanko enää edes olla surullinen?
                      näin haluaisin tuntea aina
                                  haluaisin olla onnellinen aina, mutta talvi
       en suostu miettimään sitä vielä, sillä huomenna uusi päivä polttaa hiukan poskiani lisää
                                     ja huomenna minä suutelen hellästi inkaliljoja
               voisitko kertoa
                                  onko tämä todellisuutta vai olenko se oikeasti minä kenet näen valossa?
                            kaukana pimeydestä
                                    päämäärässään
                                                         sillä minusta tuntuu, että tämä kävi liian helposti
        mutta ei se mitään.
                           tämän tunteen vuoksi voin vajota takaisin sitten kuin sen aika tulee
                                                                        nyt haluan vain hymyillä
                                                                                            paljaat jalat kuumalla asfaltilla

Kommentit

  1. Ester X6. kesäkuuta 2014 klo 13.26

    Tää on kaunis. Aioin tulla lainaamaan lempipätkäni, mutta kun aloin miettiä, ei tästä voi irrottaa mitään yksittäistä kohtaa ylitse muiden. Vaatii useemman lukukerran auetakseen, mutta palkitsee kyllä joka kerralla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elina7. kesäkuuta 2014 klo 7.23

      Koko teksti tuli hämmentyneenä sanaoksennuksena vain, olisin halunnut kertoa ajatukseni kuvat ja valot ja äänet paremmin, mutten kyennyt. Harmittaa hiukan, mutta ihanaa, että jokin näinkin puolitiessään ja tunnetta kaipaava teksti voi aiheuttaa jossakussa tuollaisia tunteita!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

It's so fluffy, I'm gonna dieee!

Kuva
Itku kait tässä on pakko tirauttaa. Hetken ajan mietin katselenko liikaa suloisia eläin gifejä, mutta ei, en varmasti katsele. Tahdon lisää, koska kissanpennut on tosi sulosia eikä samojedeja voita mikään tai kukaan. (Paitsi mru) Oli pakko tulla jakamaan tämä gifti teidän kanssanne tässä välissä kun siirryn taas katselemaan kun pienen pieni karvapallo mirri pyörii lattialla.                 It's so fluffy, i'm gonna definitely die! (Gif from 9gag.com)
Lue lisää

5. Odotus palkitaan

Kuva
Pyörittelen puhelinta toivottomana kädessä ja odotan viestiä murultani, jota en ole päässyt koko syyslomaan näkemään. Puhelin pilpattaa ja sydän tekstin perässä saa minut hymyilemään ja jaksamaan vielä nämä pari päivää ennen kuin taas näemme toisemme. Odotus palkitaan, loppujen lopuksi pääsen kuitenkin käpertymään kultani viereen ja leikkimään hänen hiuksillaan hiljalleen samalla kun supitan hiljaa ikävästä mitä olen koko syysloman jaksanut kestää. Matka tähän pisteeseen asti meidän suhteessa on ollut hyvinkin kuoppainen ja täynnä sekä vastoinkäymisiä että myötämäkeä. En halua selittää meidän menneisyyttä täysin, sillä tiedän että kaikki eivät voisi tajuta minun valintoja taikka sitten eivät voisi ymmärtää sitä mitä kaikkea olen joutunut tekemään. Mutta sen voin sanoa jokaiselle joka tämän postauksen lukee, jos todella rakastat jotakuta, älä luovuta ennen kuin tämä kyseinen henkilö vaihtaa puhelinnumeronsa, muuttaa ulkomaille ja vaihtaa peitenimen ettet voisi vainota häntä enää. ..Noi...
Lue lisää

16. Usko, toivo, rakkaus

Kuva
Jo kolmatta kertaa mietin mitä pakkaan mukaan, mitä tarvitsen pitkälle bussimatkalle sekä kuinka selviän hengissä yhden vaivaisen viikonlopun turussa, Euroopan suurimmassa kristillisten järjestämässä tapahtumassa. Kolmatta kertaa olen yhtä innoissani vähintäänkin, sillä saan viikonlopun täyteen hyvää musiikkia, parempaakin parempaa seuraa (mru hyppää myös mukaan) sekä uusia maisemia tähän tylsään pimeään syksyyn. Hetkinen? Kristillisten tapahtuma? Joku jeesustelu festari? En nyt niinkään sanoisi, pohjana tietenkin on kristillisyys ja yhteenkuuluvuus, mutta jokainen festareille menijä löytää sieltä niin paljon uskonnollisuutta kuin itse haluaa sitä saada. Sitä ei tyrkytetä siellä kellekään eikä ketään pakoteta jäädä kuuntelemaan messua. Festareilla on paljon muutakin kuin puheenpitäjiä ja ennen kaikkea siellä on paljon hyvää gospel-musiikkia, mikä sekään ei rajoitu vain yhteen musiikkityyliin. (Festareilla on soittanut myös tunnettuja artisteja sekä maailmanlaajuisesti tunnettuja bände...
Lue lisää