7. Koskaan, ei koskaan ole liian vanha

Koskaan ei voi olla liian vanha pelaamaan vanhoja pelejä lapsuudesta taikka katsomaan piirettyjä päivän ajan, kun vettä sataa tai muuten vain ei jaksa kohottaa yhtäkään raajaansa ylös. Tänään löysin itseni yllättävästä tekemisestä. En ole pitkään aikaan koittanut piirtää mitään ja useimmiten piirtämiseni loppuu tuskalliseen savatteluun ettei mikään onnistu tai että en osaa edes piirtää. Tällä kertaa kävi hiukan toisin.
Olen jo pitkään haaveillut tatuoinnista, jopa kahdesta hihatatuoinnista. Tatuoinnin aihekin on ollut aika hyvin selvillä ja tiedän mitä ainakin toiseen käteen haluan. Sen pohjalta rupesinkin tänään piirtämään ja sain lopputuloksesta niin hyvän, että voin olla jopa ylpeä itsestäni.
.. Siis hetkinen.. Kuvassa on Miyazakin piirrettyjen anime-elokuvien olioita. Eikö ne oo tehty lapsille?
Ja paskat sanon minä, Miyazakin elokuvista, sekä sarjakuvista löytää paljon syvällistä pohdittavaa myös vähän vanhemmat katsojat. Olen tutustunut näihin olioihin jo pienestä pitäen ja edelleen ne ovat lähellä sydäntäni, koska ne muistuttaa minua hyvistä ohjeista, joita leffat sisältää. Koskaan ei ole liian vanha katsomaan jotain minkä luulee olevan tehty lapsille. Eikä koskaan ole liian vanha, että iholleen ottaisi jotain näin ainutlaatuista.

Kommentit

  1. Silja27. lokakuuta 2013 klo 7.03

    Voi eiiii, tsoi ihania, oot hyvä piirtää :3 rakastan noita elokuvia, oon kattonu ne kaikki montamontamonta kertaa ja pakottanut poikaystävän katsomaan myös c:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elina27. lokakuuta 2013 klo 7.07

      Mieki oon ihan heikkona niihin♥
      .. Miulla se on vielä prosessoinnissa kullan kanssa kattoo nuo kaikki. Vähän meinaa olla hankalaa. :D

      Poista
    2. Silja27. lokakuuta 2013 klo 7.28

      Haha, uskon :D

      Poista
  2. Anonyymi27. lokakuuta 2013 klo 7.22

    Ihana kuva! Varo vaan,tatuointeihin jää koukkuun.:D Mutta ne on ihania, varsinkin kun itselle niillä on joku syvempi merkitys.

    http://singingisbelieving.blogspot.fi/

    -A-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elina27. lokakuuta 2013 klo 7.33

      Kiitos!
      Mie oon niihin jo nyt aika hyvin koukussa ja olen luvannut itselleni etten lopeta niiden hankkimista sitten kun alotan. :3
      Ja musta tatuoinnilla pitää aina olla jotain syvempää merkitystä, koska se kuitenkin pysyy ikuisuuden iholla.

      Poista
  3. Anonyymi27. lokakuuta 2013 klo 10.40

    Ihana tämä sun blogis :). Mulla on sulle mun blogissa haaste! Käyppäs vilkasemassa :)

    http://elilia-inrik.blogspot.fi/2013/10/blogihaaste.html

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

118. Herää jo, minä heräsin jo tähän tunteeseen

Oletko koskaan yöllä herännyt unesta hymyillen?                Minä heräsin, ja et arvaa kenestä näin unta, sinusta.       meistä maailman huipulla laulamassa,                                               tanssimassa tähtitaivaan alla hiukset sekaisin, housujen lahkeet kurassa                   silmät loistaen kertomassa toisillemme tulevaisuudesta      tulevaisuudesta, johon ei aio suostua kulkemaan ilman sinua                                                     tulevaisuuteen, jonne haluan aurinkoa ja oransseja ja punaisia lehtiä                             ja ainiin                                        tietenkin sinun huulesi                   pimeydessä vasten minua samalla, kun repeät nauramaan                                                          samalla hetkellä kun elämä virtaa kovempaa suoniimme    ja unohdamme yhdessä, miksi edes koskaan epäilimme,                                  sillä hei,                                            ainut mitä voisi tapaht
Lue lisää

129. 17.5.2015 Yltäkylläisyyssyyllisyys

Olenko unohtanut Olen löytänyt  äärirajani                           kadonnut hiljaisuuden jokiin. Usvaisiin Meriin, joista veneilijät kertovat taruja.       sulkenut   Aktivoinut näköhermoni, kuuloaistini ulkomaailmalta.                                      Olenko unohtanut   löytänyt  maailman                   sen kahinan, kun tuuli kulkee ohitse puiden ja vie mukanaan    tuon viimeisenkin henkäyksen       ihmetyksen vanhoja kulttuureja ja rakennuksia kohtaan. Syvemmällä kuin Mariaanien hauta, olen itsessäni                                      ja  putoan     löydän  sekunti sekunnilta alemmas, syvemmäs   enemmän, paremmin              enkä enää osaa hengitä kuin ennen,                       silloin kun maistan ilmassa auringon ja elämän. Nyt pimeydessä   valossa  rintaani painaa vain   sivelee  näkymätön käsi ja happi on inhottava pakko   elämä.                                     Kuinka riisun yltäni turhamaisuuden ihon,                   revin  esille taas sen veren
Lue lisää