8. Pienet teot voivat pelastaa jonkun päivän

Toisinaan me mietitään, ettei millään ole väliä taikka juuri niillä pienimmillä asioilla ei ole väliä. Eihän ne herätä maailmanlaajuista kohua taikka loista suurena kylttinä sinun ylläsi kun olet sellaisen saattanut mennä tekemään. Pienet teot ovat ihmisten omia valintoja, niitä, joilla ainakin minun uskomuksen mukaan voimme tulla niin sanotuiksi paremmiksi ihmisiksi. Hymy kassalla ei ole ylitsepääsemättömän vaikeaa taikka kiitos ruuasta ei vie meidän ajasta yhtään mitään pois.
Saan palautetta usein, että olen ihana ihminen ja pistän usein toiset itseni edelle varsinkin jos kyseessä on joku vähänkään tärkeämpi ihminen. Tavallaan niinhän sen täytyy mennä, jos itsellään on kaikki hyvin ja pystyy hymyilemään päivittäin, miksei tekisi myös samoin toisille. Sanoisi kivoja asioita ja jakaisi sen hyvän olon toisten kanssa niillä pienillä teoilla, eihän siitä haittaakaan ole. Luulen, ettei maailmasta kovin montaa löydy jotka vihaavat pientä piristystä taikka kohteliaita eleitä ärsyyntyneiden tuhahdusten ja kiukkuisten katseiden sijasta. Olen myös itse huomannut kuinka nämä pienet teot voivat vaikuttaa minun omaankin elämään, on mukava saada takaisin hymy jos vaikka vain tervehdykseksi niin tekee tai kuulla ole hyvä kun kerrankin sattuu kiittämään jostain.

Mutta minä löydän tästä asiasta myös toisen puolen. Pienet asiat parantavat useiden ihmisten mielialaa sekä kohottavat muutenkin yleistä olemusta muiden ärtyisten ja kiukkuisten vastauksien lomasta. Emme voi koskaan tietää mitä toinen elämässään juuri tällä hetkellä kokee emmekä koskaan voi sitä arvaillakaan kenenkään käytösestä. Siksi minusta meidän pitäisi ylläpitää näitä pieniä kohteliaisuuksia sekä hyveitä. Ei voi tietää milloin joku on kävellyt aikansa pimeydessä ja päätynyt lopulta kielekkeen reunalle istumaan, miettimään olisiko parempi vain hypätä alas. Toisinaan ylös nouseminen kielekkeeltä tuntuu liian raskaalta ja on vain helpompi tuijottaa läpitunkevaan ja loputtomaan pimeyteen. Takanaan ei saata edes nähdä mitään ja pohja pimeydessä kiehtoo enemmän. Nämä arkiset, ehkä hiukan suuremmatkin pienet jutut voivat olla se käsi siellä pimeydessä joka nostaa tämän ihmisen ylös kielekkeeltä, ellei kokonaan pimeydestä, mutta edes ylös, niin, että jos ihminen haluaa, hän voi yrittää löytää takaisin paratiisiin ja valoon.

Olen aina vaalinut tiettyä mantraa vaikken kovinkaan edes uskonnollinen taikka uskovainen olekkaan, mutta minusta se on edelleen yksi tämän maailman viisauksista. Tee muille se mitä haluisit heidän tekevän sinulle. Tämä lause kiteyttää hyvyyden periaatteen ja minun mielestä niin sanotun "täydellisen ihmisen" alun. Kuka haluaisi jonkun huutavan ja tiuskivan itselleen? Taikka lyövän tai satuttavan itseään? Olen itse tottunut miettimään kaiken tällä kaavalla ja nykyään teen sitä niin automaattisesti, etten edes huomaakkaan ajattelevani sitä. Tosin en voi täysin sanoa olevani puhtoinen kaikesta pahasta, mutta pyrin toteuttamaan tuota aika hyvin. En näe mitään syytä miksi minun pitäisi olla jollekulle vihainen jos en halua että kukaan olisi minulle vihainen.
Tälläisillä pienillä teoilla, voimme olla toistemme auttajia. Selviytyä yhdessä tästä elämästä ja siitä mitä se kaiken meille tarjoaa. Luulenpa, että joskus vielä tulee aika jolloin osaamme vielä huomioida toistemme paremmin, mutta aloitetaan näistä pienistä asioista ja annetaan asia edetä lumipalloefektinä eteenpäin.