40. D-vitamiiniöverit

Aurinko hivelee poskiani, silittää varovasti kuuraisia hiuksiani
           ja minä hymyilen
                   aidosti, oikeasti
 ehkä se vain on sitä kun kehoni puskee aivot täyteen d-vitamiinia
     mutta silti en voi väittää näytteleväni
 Vesihöyry on tiivistynyt kiteiksi ja ilmassa leijuu kristalleja
                                  tähtipölyä
            ja minä tunnen itseni onnekkaaksi, 
                        tunnen, että voin vielä tehdä jotain suurta
                                       kokeilen siipiäni ja tiedän osaavani lentää, keijupöly ei ole satua
                voimme itse päättää, aukaisemmeko siipemme vai jäämmekö maahan, ilottomina, kahlittuina
Aurinko sokaisee ilman, heittää puiden päälle kultahunnun ja voin melkein kuulla sen naurun, 
             kun se pitkästä aikaa leikkii horisontissa ja räjäyttää minun tajuntani
                       silmäni sekä d-vitamiinipankkini. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

118. Herää jo, minä heräsin jo tähän tunteeseen

7. Koskaan, ei koskaan ole liian vanha

94. Älä joudu armas aika