40. D-vitamiiniöverit
Aurinko hivelee poskiani, silittää varovasti kuuraisia hiuksiani
ja minä hymyilen
aidosti, oikeasti
ehkä se vain on sitä kun kehoni puskee aivot täyteen d-vitamiinia
mutta silti en voi väittää näytteleväni
ja minä hymyilen
aidosti, oikeasti
ehkä se vain on sitä kun kehoni puskee aivot täyteen d-vitamiinia
mutta silti en voi väittää näytteleväni
Vesihöyry on tiivistynyt kiteiksi ja ilmassa leijuu kristalleja
tähtipölyä
ja minä tunnen itseni onnekkaaksi,
tunnen, että voin vielä tehdä jotain suurta
kokeilen siipiäni ja tiedän osaavani lentää, keijupöly ei ole satua
voimme itse päättää, aukaisemmeko siipemme vai jäämmekö maahan, ilottomina, kahlittuina
Aurinko sokaisee ilman, heittää puiden päälle kultahunnun ja voin melkein kuulla sen naurun,
kun se pitkästä aikaa leikkii horisontissa ja räjäyttää minun tajuntani
silmäni sekä d-vitamiinipankkini.
Kommentit
Lähetä kommentti