79. Sumukoneen vieressä, näkymättömissä
Huuhdon kurkusta alas pimeyttä hukutan itseni unohdukseen ja strobovalojen välkkyessä hymyilen salaa toivon yön jatkuvan ikuisuuden toivon ikuisuuden jatkuvan aina ja toivon, että joku katoaisi minun kanssa savuun epätoivoista hymyä, sormet syvällä kurkussa miksi pimeys ei voi palata takaisin ylös mitä tein taas väärin ...
Kommentit
Lähetä kommentti