41. Uneton tuulen riepottelema roska
Hiljainen, liikkumaton, pimeydessä yksin
tärisevä palelevat jalat ja veto ikkunoista
lämpö on kadonnut, palannut takaisin kotiinsa
ja minun ikkunani halkeilevat hiljalleen rikki, särö säröltä, siru sirulta ne särkyvät helisten
Ovi on avoin kaikelle
enkä voi estää kolkkouttakaan hiipimästä sisälle, se tervehtii ja asettuu taloksi
Olen voimaton nousemaan, sulkemaan ovea ja estämään kylmyyden tulemista
enkä tietenkään voi, sehän on minun joka iltapäivän teevieras
ja se hymyilee, kun kahvileiväksi se puraisee palan minun sielustani
vapaaehtoisesti tarjoan palan sydäntäni, luottamustani, elämääni
minä luovutan ja juon teeni rauhassa loppuun Mozartin soidessa taustalla, kun lopulta minut syödään hengiltä.
tärisevä palelevat jalat ja veto ikkunoista
lämpö on kadonnut, palannut takaisin kotiinsa
ja minun ikkunani halkeilevat hiljalleen rikki, särö säröltä, siru sirulta ne särkyvät helisten
Ovi on avoin kaikelle
enkä voi estää kolkkouttakaan hiipimästä sisälle, se tervehtii ja asettuu taloksi
Olen voimaton nousemaan, sulkemaan ovea ja estämään kylmyyden tulemista
enkä tietenkään voi, sehän on minun joka iltapäivän teevieras
ja se hymyilee, kun kahvileiväksi se puraisee palan minun sielustani
vapaaehtoisesti tarjoan palan sydäntäni, luottamustani, elämääni
minä luovutan ja juon teeni rauhassa loppuun Mozartin soidessa taustalla, kun lopulta minut syödään hengiltä.
Kommentit
Lähetä kommentti