69.Voimaton mitään kertomaan

Toissa päivänä todistin sanani todeksi
               miten voisin kertoa maailman täydellisyydestä, sen kultaisista reunoista ja onnellisista hymyistä
       ellen tiedä vaadittavia sanoja, en ymmärrä, en muista
  tahtoisin ladata ajatukseni bitteinä koneelle, ääninä, valoina ja varjoina
                                 mutta voisiko sitä siltikään kukaan ymmärtää, toisille pimeys on vain mustuutta 
          valo hehkulampun tuotosta tai auringon säteitä. 
 voisiko kukaan ymmärtää, kuinka tietty äänensävy on minulle pelkoa ja kuinka toinen saa minut pakahtumaan onnesta
            varsinkin juuri se hengästynyt, väsynyt kuiskaus korvanjuuressa juuri ennen kuin nukahdan
                             se kuiskaus, jonka viimeksi kuulin monta kuukautta sitten
                                          kuiskaus, jota kaipaan enemmän kuin mitään muuta tällä hetkellä. 
      Ei kukaan sitä voi ymmärtää, kukaan muu ei ole sitä kuullut
                                       mutta silti haluaisin jokaisen tietävän sen tunteen.
Haluaisin osata kertoa sokeille yltäkylläisistä väreistä
                             mykille yhden lauseen värähdyttävästä kauneudesta
           mutta miten minä siihen kykenisin,
                        olen vain hento koruton heinä myrskyn silmässä
                                         hiljainen tarkkailija, joka tietää enemmän kuin monikaan
  kuka aaveeseen, varjoon voisi rakastua. 

Kommentit

  1. Anonyymi6. huhtikuuta 2014 klo 12.48

    minä pidän aaveista ja viihdyn varjossa paremmin kuin valossa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elina7. huhtikuuta 2014 klo 8.37

      ja minä hymyilen, kai. en tiedä miksi tätä kutsutaan. mutta sinä sait minut tuntemaan itseni tärkeältä. pala pelin palalta.

      Poista
  2. Anonyymi7. huhtikuuta 2014 klo 9.44

    hymyiletkö lisää jos sanon että olet kuule tyttö hassun söpsö :3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elina8. huhtikuuta 2014 klo 7.03

      punastun. pahasti. hui kauheeta. mistä sinä tulet? toiselta planeetalta? Voisin kumartaa sinua

      Poista
  3. Anonyymi8. huhtikuuta 2014 klo 7.13

    usko tai älä niin luullakseni ihan samalta planeetalta kuin sinä :O kummarrukset huis

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elina8. huhtikuuta 2014 klo 7.19

      Apua. sit kyllä oot joko atlantiksesta tai jostain muusta jumalallisesta paikasta. hyvä, kumarrukset ei onnistuisikaan tällä hetkellä kipeän selän takia. x(

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

118. Herää jo, minä heräsin jo tähän tunteeseen

Oletko koskaan yöllä herännyt unesta hymyillen?                Minä heräsin, ja et arvaa kenestä näin unta, sinusta.       meistä maailman huipulla laulamassa,                                               tanssimassa tähtitaivaan alla hiukset sekaisin, housujen lahkeet kurassa                   silmät loistaen kertomassa toisillemme tulevaisuudesta      tulevaisuudesta, johon ei aio suostua kulkemaan ilman sinua                                                     tulevaisuuteen, jonne haluan aurinkoa ja oransseja ja punaisia lehtiä                             ja ainiin                                        tietenkin sinun huulesi                   pimeydessä vasten minua samalla, kun repeät nauramaan                                                          samalla hetkellä kun elämä virtaa kovempaa suoniimme    ja unohdamme yhdessä, miksi edes koskaan epäilimme,                                  sillä hei,                                            ainut mitä voisi tapaht
Lue lisää

7. Koskaan, ei koskaan ole liian vanha

Kuva
Koskaan ei voi olla liian vanha pelaamaan vanhoja pelejä lapsuudesta taikka katsomaan piirettyjä päivän ajan, kun vettä sataa tai muuten vain ei jaksa kohottaa yhtäkään raajaansa ylös. Tänään löysin itseni yllättävästä tekemisestä. En ole pitkään aikaan koittanut piirtää mitään ja useimmiten piirtämiseni loppuu tuskalliseen savatteluun ettei mikään onnistu tai että en osaa edes piirtää. Tällä kertaa kävi hiukan toisin. Olen jo pitkään haaveillut tatuoinnista, jopa kahdesta hihatatuoinnista. Tatuoinnin aihekin on ollut aika hyvin selvillä ja tiedän mitä ainakin toiseen käteen haluan. Sen pohjalta rupesinkin tänään piirtämään ja sain lopputuloksesta niin hyvän, että voin olla jopa ylpeä itsestäni. .. Siis hetkinen.. Kuvassa on Miyazakin piirrettyjen anime-elokuvien olioita. Eikö ne oo tehty lapsille? Ja paskat sanon minä, Miyazakin elokuvista, sekä sarjakuvista löytää paljon syvällistä pohdittavaa myös vähän vanhemmat katsojat. Olen tutustunut näihin olioihin jo pienestä pitäen j
Lue lisää

129. 17.5.2015 Yltäkylläisyyssyyllisyys

Olenko unohtanut Olen löytänyt  äärirajani                           kadonnut hiljaisuuden jokiin. Usvaisiin Meriin, joista veneilijät kertovat taruja.       sulkenut   Aktivoinut näköhermoni, kuuloaistini ulkomaailmalta.                                      Olenko unohtanut   löytänyt  maailman                   sen kahinan, kun tuuli kulkee ohitse puiden ja vie mukanaan    tuon viimeisenkin henkäyksen       ihmetyksen vanhoja kulttuureja ja rakennuksia kohtaan. Syvemmällä kuin Mariaanien hauta, olen itsessäni                                      ja  putoan     löydän  sekunti sekunnilta alemmas, syvemmäs   enemmän, paremmin              enkä enää osaa hengitä kuin ennen,                       silloin kun maistan ilmassa auringon ja elämän. Nyt pimeydessä   valossa  rintaani painaa vain   sivelee  näkymätön käsi ja happi on inhottava pakko   elämä.                                     Kuinka riisun yltäni turhamaisuuden ihon,                   revin  esille taas sen veren
Lue lisää