69.Voimaton mitään kertomaan
Toissa päivänä todistin sanani todeksi
miten voisin kertoa maailman täydellisyydestä, sen kultaisista reunoista ja onnellisista hymyistä
ellen tiedä vaadittavia sanoja, en ymmärrä, en muista
tahtoisin ladata ajatukseni bitteinä koneelle, ääninä, valoina ja varjoina
mutta voisiko sitä siltikään kukaan ymmärtää, toisille pimeys on vain mustuutta
valo hehkulampun tuotosta tai auringon säteitä.
voisiko kukaan ymmärtää, kuinka tietty äänensävy on minulle pelkoa ja kuinka toinen saa minut pakahtumaan onnesta
varsinkin juuri se hengästynyt, väsynyt kuiskaus korvanjuuressa juuri ennen kuin nukahdan
se kuiskaus, jonka viimeksi kuulin monta kuukautta sitten
kuiskaus, jota kaipaan enemmän kuin mitään muuta tällä hetkellä.
Ei kukaan sitä voi ymmärtää, kukaan muu ei ole sitä kuullut
mutta silti haluaisin jokaisen tietävän sen tunteen.
Haluaisin osata kertoa sokeille yltäkylläisistä väreistä
mykille yhden lauseen värähdyttävästä kauneudesta
mutta miten minä siihen kykenisin,
olen vain hento koruton heinä myrskyn silmässä
hiljainen tarkkailija, joka tietää enemmän kuin monikaan
kuka aaveeseen, varjoon voisi rakastua.
minä pidän aaveista ja viihdyn varjossa paremmin kuin valossa
VastaaPoistaja minä hymyilen, kai. en tiedä miksi tätä kutsutaan. mutta sinä sait minut tuntemaan itseni tärkeältä. pala pelin palalta.
Poistahymyiletkö lisää jos sanon että olet kuule tyttö hassun söpsö :3
VastaaPoistapunastun. pahasti. hui kauheeta. mistä sinä tulet? toiselta planeetalta? Voisin kumartaa sinua
Poistausko tai älä niin luullakseni ihan samalta planeetalta kuin sinä :O kummarrukset huis
VastaaPoistaApua. sit kyllä oot joko atlantiksesta tai jostain muusta jumalallisesta paikasta. hyvä, kumarrukset ei onnistuisikaan tällä hetkellä kipeän selän takia. x(
Poista