77. Voitan eilisen itseni

Muistinko olla tänään onnellinen?
                   muistinko hymyillä, vaikka ei huvittanut
     eilen ei tarvinnut edes teeskennellä, eilen oli lämmintä, myös syvällä sielussa
                                                                           pelikentän naurut ja sulkapallomailat
                                     pienenä pelasin sulkapalloa oikeista sulista tehdyllä sulkapallolla
                                                                                       sellaisella valkoisella
                aurinko laski pilvien taakse hitaasti,
                                          ringissä toinen oli pahempi toistaan
                            kristuksen ylösnousemus ei kutita mun persettä, mutta munista pidän
                                                                        ja jos joku niitä piilottaa minulta, hän leikkii hengellään
 Äitin kummastuneet kysymykset käsilihaksistani
                          "mistä sinä olet tuollaiset hankkinut."
             ja minä hymyilen
                             sillä joka päivä todistan toisten luulot vääriksi
                                                 joka päivä olen parempi mitä olin eilen
                   eikä minun tarvitse verrata hymyäni toisiin ihmisiin,
                                                                     sillä itseeni verrattuna olen onnellinen

Kommentit

  1. Anonyymi17. huhtikuuta 2014 klo 8.09

    Toivottavasti et vertaa hymyn ohessa mihinkään muuhunkaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elina17. huhtikuuta 2014 klo 8.12

      Muuhun saatan sortua vertaamaan, mutta en vaivu epätoivoon - minulla on mahdollisuus kehittyä paremmaksi kaikilla tavoilla.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

118. Herää jo, minä heräsin jo tähän tunteeseen

Oletko koskaan yöllä herännyt unesta hymyillen?                Minä heräsin, ja et arvaa kenestä näin unta, sinusta.       meistä maailman huipulla laulamassa,                                               tanssimassa tähtitaivaan alla hiukset sekaisin, housujen lahkeet kurassa                   silmät loistaen kertomassa toisillemme tulevaisuudesta      tulevaisuudesta, johon ei aio suostua kulkemaan ilman sinua                                                     tulevaisuuteen, jonne haluan aurinkoa ja oransseja ja punaisia lehtiä                             ja ainiin                                        tietenkin sinun huulesi                   pimeydessä vasten minua samalla, kun repeät nauramaan                                                          samalla hetkellä kun elämä virtaa kovempaa suoniimme    ja unohdamme yhdessä, miksi edes koskaan epäilimme,                                  sillä hei,                                            ainut mitä voisi tapaht
Lue lisää

7. Koskaan, ei koskaan ole liian vanha

Kuva
Koskaan ei voi olla liian vanha pelaamaan vanhoja pelejä lapsuudesta taikka katsomaan piirettyjä päivän ajan, kun vettä sataa tai muuten vain ei jaksa kohottaa yhtäkään raajaansa ylös. Tänään löysin itseni yllättävästä tekemisestä. En ole pitkään aikaan koittanut piirtää mitään ja useimmiten piirtämiseni loppuu tuskalliseen savatteluun ettei mikään onnistu tai että en osaa edes piirtää. Tällä kertaa kävi hiukan toisin. Olen jo pitkään haaveillut tatuoinnista, jopa kahdesta hihatatuoinnista. Tatuoinnin aihekin on ollut aika hyvin selvillä ja tiedän mitä ainakin toiseen käteen haluan. Sen pohjalta rupesinkin tänään piirtämään ja sain lopputuloksesta niin hyvän, että voin olla jopa ylpeä itsestäni. .. Siis hetkinen.. Kuvassa on Miyazakin piirrettyjen anime-elokuvien olioita. Eikö ne oo tehty lapsille? Ja paskat sanon minä, Miyazakin elokuvista, sekä sarjakuvista löytää paljon syvällistä pohdittavaa myös vähän vanhemmat katsojat. Olen tutustunut näihin olioihin jo pienestä pitäen j
Lue lisää

94. Älä joudu armas aika

Kuva
Eikä aika lopeta kulkemistaan, vaikka kuinka koitan pysähtyä mököttämään kuin pikkulapsi, etten jaksa enää. Rakas hellä armoton parantajani, voisitko pysähtyä edes siksi aikaa, että kerkeisin tajuta, kuinka onnellinen olen. Tämä on kirje sinulle Aika, lue tämä siis hyvin tarkkaan ja huolellisesti. Jalkoihini sattuu ja tuskastelen, ettei rahat riitä hierojaan. Muuttolaatikot ovat kevyitä, kuinka helppo onkaan kantaa yhdellä kädellä vaikka suuri kiven järkäle.                    Yössä hänen äänensä saa minut itkemään onnesta, juuri niin hiljaa, ettei edes hän kuule, ettei kukaan kuule, eikä se haittaa sillä valmistujaisyönä minut kuuli jokainen.                           mutta kukaan ei kuullut silloin ajatuksiani,      kyllä tämä toisinkin päin toimii, en muista mitä sanoitte, en muista mitä näin.                                                           Olin siellä taas, tiedättehän, pimeydessä, syvällä, yksin, rikki. Mutta viime yönä taivaalle nousi sateenkaari ja minusta se o
Lue lisää