73. Väriaineita

Tässä minä istun, sormet sokerissa, 

            kielellä kymmenen lisäainetta, eikö tämä ollutkin juuri se epäterveellinen väriaine?

     miltä maailma näyttäisi ilman värejä?

                      kukaan ei voisi olla sinisilmäinen 

                                        kateudesta vihreä.

              millä sanoilla kuvailisit auringon laskua

                                                kevään ensimmäisiä kukkia

                                                    sitä sykkivää esinettä rinnassamme, sielua joka virtaa suonissamme

    Elämäkö värikästä?

                       värikyllästä oksennusta. 

                 mutta minä tiedän, että kuolisin, hukkuisin harmaaseen, jos en enää koskaan näkisi sinun auringonnousun kultaisia kehiä pupilliesi ympärillä.

     hukkuisin mustuuteen, hukkuisin valkoiseen.

                                 hukkuisin itseeni

                                         haalean sininen hohde ranteissani kertoo minun elävän

               vaaleanvihreät silmut keväisin kertoo elämän jatkuvan, kiertävän samaa kehää

     ja tämä kirkkaan punainen

                         kirpeä ja keinotekoinen kielelläni

                            

                                            kuinka voisin rakastua aaveeseen,

                                                  vaikka mustat hiukset ja kalpea iho ovatkin heikkouteni

                   kuinka voisin elää naiivimmassa maailmassa 

                                       kun näkisin pelkkää mustaa ja valkoista

                                                               kuinka erottaisin oikean ja väärän, 

                                           ja ennen kaikkea, kuinka erottaisin

 kenelle uskallan sydämeni ojentaa, sillä minä luotan vain kultaiseen, mustaan ja helmiäisen punaiseen.