73. Väriaineita
Tässä minä istun, sormet sokerissa,
kielellä kymmenen lisäainetta, eikö tämä ollutkin juuri se epäterveellinen väriaine?
miltä maailma näyttäisi ilman värejä?
kukaan ei voisi olla sinisilmäinen
kateudesta vihreä.
millä sanoilla kuvailisit auringon laskua
kevään ensimmäisiä kukkia
sitä sykkivää esinettä rinnassamme, sielua joka virtaa suonissamme
Elämäkö värikästä?
värikyllästä oksennusta.
mutta minä tiedän, että kuolisin, hukkuisin harmaaseen, jos en enää koskaan näkisi sinun auringonnousun kultaisia kehiä pupilliesi ympärillä.
hukkuisin mustuuteen, hukkuisin valkoiseen.
hukkuisin itseeni
haalean sininen hohde ranteissani kertoo minun elävän
vaaleanvihreät silmut keväisin kertoo elämän jatkuvan, kiertävän samaa kehää
ja tämä kirkkaan punainen
kirpeä ja keinotekoinen kielelläni
kuinka voisin rakastua aaveeseen,
vaikka mustat hiukset ja kalpea iho ovatkin heikkouteni
kuinka voisin elää naiivimmassa maailmassa
kun näkisin pelkkää mustaa ja valkoista
kuinka erottaisin oikean ja väärän,
ja ennen kaikkea, kuinka erottaisin
kenelle uskallan sydämeni ojentaa, sillä minä luotan vain kultaiseen, mustaan ja helmiäisen punaiseen.
Kommentit
Lähetä kommentti