73. Väriaineita

Tässä minä istun, sormet sokerissa, 
            kielellä kymmenen lisäainetta, eikö tämä ollutkin juuri se epäterveellinen väriaine?
     miltä maailma näyttäisi ilman värejä?
                      kukaan ei voisi olla sinisilmäinen 
                                        kateudesta vihreä.
              millä sanoilla kuvailisit auringon laskua
                                                kevään ensimmäisiä kukkia
                                                    sitä sykkivää esinettä rinnassamme, sielua joka virtaa suonissamme
    Elämäkö värikästä?
                       värikyllästä oksennusta. 
                 mutta minä tiedän, että kuolisin, hukkuisin harmaaseen, jos en enää koskaan näkisi sinun auringonnousun kultaisia kehiä pupilliesi ympärillä.
     hukkuisin mustuuteen, hukkuisin valkoiseen.
                                 hukkuisin itseeni
                                         haalean sininen hohde ranteissani kertoo minun elävän
               vaaleanvihreät silmut keväisin kertoo elämän jatkuvan, kiertävän samaa kehää
     ja tämä kirkkaan punainen
                         kirpeä ja keinotekoinen kielelläni
                            
                                            kuinka voisin rakastua aaveeseen,
                                                  vaikka mustat hiukset ja kalpea iho ovatkin heikkouteni
                   kuinka voisin elää naiivimmassa maailmassa 
                                       kun näkisin pelkkää mustaa ja valkoista
                                                               kuinka erottaisin oikean ja väärän, 
                                           ja ennen kaikkea, kuinka erottaisin
 kenelle uskallan sydämeni ojentaa, sillä minä luotan vain kultaiseen, mustaan ja helmiäisen punaiseen.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

It's so fluffy, I'm gonna dieee!

5. Odotus palkitaan

16. Usko, toivo, rakkaus