55. Minä kerron ja minä haaveilen
Minä kerron teille aina taivaista, mielenmaisemastani ja väreistä
piirrän kuvia valosta, rakkaudesta ja hiljaisuudesta
toistan sanontoja ja naurahdan perään
kerron teille elämästäni,
itsestäni ja sielustani
ylitsevuotavasta ikävästä ja rakkaudesta
siitä epävarmuudesta ja hetkittäisistä polttavista kyynelistä virtaamassa lattialle puroksi, joka huuhtoo portaita alas viedessään mukanaan askeleideni jalanjäljet
niin etten enää pian tiedä mistä olen tullut
eikä se minua haittaakaan, sillä paljastan teille myös syvimmät haaveeni
kehotan nostamaan katseen ylös ja katsomaan horisonttiin, sillä vain kaikista sokein jalkojensa tuijottaja pysyy paikallaan
ja minä haastan itseni
kerron teille siitä, kuinka osaan kuvata itseäni sanalla hyvä
ja kerron teille sen kuinka tänään hymyilin juostuani kurkun kipeäksi
Paljastan myös ehkä sen, että ensimmäistä kertaa pitkään aikaan kyyneleet johtuvatkin onnesta ja pudotessaan ne taittavat prisman tavoin sateenkaaren seinälle.
piirrän kuvia valosta, rakkaudesta ja hiljaisuudesta
toistan sanontoja ja naurahdan perään
kerron teille elämästäni,
itsestäni ja sielustani
ylitsevuotavasta ikävästä ja rakkaudesta
siitä epävarmuudesta ja hetkittäisistä polttavista kyynelistä virtaamassa lattialle puroksi, joka huuhtoo portaita alas viedessään mukanaan askeleideni jalanjäljet
niin etten enää pian tiedä mistä olen tullut
eikä se minua haittaakaan, sillä paljastan teille myös syvimmät haaveeni
kehotan nostamaan katseen ylös ja katsomaan horisonttiin, sillä vain kaikista sokein jalkojensa tuijottaja pysyy paikallaan
ja minä haastan itseni
kerron teille siitä, kuinka osaan kuvata itseäni sanalla hyvä
ja kerron teille sen kuinka tänään hymyilin juostuani kurkun kipeäksi
Paljastan myös ehkä sen, että ensimmäistä kertaa pitkään aikaan kyyneleet johtuvatkin onnesta ja pudotessaan ne taittavat prisman tavoin sateenkaaren seinälle.
Kommentit
Lähetä kommentti