64. Puhumisessa ei ole järkeä

              

Ja minä päätin
puhuminen on yliarvostettua
          miksi minun täytyisi
                                        kun ei yksikään muu, miksi minun pitäisi
                                                                                    kun minä olen ainut, jonka suusta tulee sanoja
                                              vääriä, sellaisia mihin kukaan ei voi reagoida
            sillä minä olen mielenvikainen, näen unta elämästä
                              kulisseissa vuorosanoilla ei loppujen lopuksi ole merkitystä
                                                     joten päätin jättää sanani sanomatta
       ehkä vielä joku vielä joskus huomaa, kuinka olen ollut hiljaa päiviä
                                                                 tai sitten ehkä vielä vuoden päästä
                                                                        minä kirjoitan paperille vuorosanojani
                                 joita kukaan ei tule koskaan kuulemaan tässä näytöksessä
                                            vaan lukemaan yksin, sitten kun minä olen mennyt
                                                                                

Kommentit

  1. ronkeli27. maaliskuuta 2014 klo 5.03

    Moi. Oon vieläkin täällä:D Luen näitä välillä ääneen, en tiedä miksi mutta siitä tulee kiva fiilis. Toi biisi on ihana. Ja runot edelleen mahtavia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elina27. maaliskuuta 2014 klo 7.17

      .. Äyh.. Ja sinä pistit minut hymyilemään. :3 Jännää tuo ääneenlukeminen ja kiitos tästä päivän piristyksestä. :*

      Poista
  2. Anonyymi30. maaliskuuta 2014 klo 1.24

    Vau, nää runot on todella hyviä ja kauniita. Oot tosi hyvä. :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

118. Herää jo, minä heräsin jo tähän tunteeseen

Oletko koskaan yöllä herännyt unesta hymyillen?                Minä heräsin, ja et arvaa kenestä näin unta, sinusta.       meistä maailman huipulla laulamassa,                                               tanssimassa tähtitaivaan alla hiukset sekaisin, housujen lahkeet kurassa                   silmät loistaen kertomassa toisillemme tulevaisuudesta      tulevaisuudesta, johon ei aio suostua kulkemaan ilman sinua                                                     tulevaisuuteen, jonne haluan aurinkoa ja oransseja ja punaisia lehtiä                             ja ainiin                                        tietenkin sinun huulesi                   pimeydessä vasten minua samalla, kun repeät nauramaan                                                          samalla hetkellä kun elämä virtaa kovempaa suoniimme    ja unohdamme yhdessä, miksi edes koskaan epäilimme,                                  sillä hei,                                            ainut mitä voisi tapaht
Lue lisää

7. Koskaan, ei koskaan ole liian vanha

Kuva
Koskaan ei voi olla liian vanha pelaamaan vanhoja pelejä lapsuudesta taikka katsomaan piirettyjä päivän ajan, kun vettä sataa tai muuten vain ei jaksa kohottaa yhtäkään raajaansa ylös. Tänään löysin itseni yllättävästä tekemisestä. En ole pitkään aikaan koittanut piirtää mitään ja useimmiten piirtämiseni loppuu tuskalliseen savatteluun ettei mikään onnistu tai että en osaa edes piirtää. Tällä kertaa kävi hiukan toisin. Olen jo pitkään haaveillut tatuoinnista, jopa kahdesta hihatatuoinnista. Tatuoinnin aihekin on ollut aika hyvin selvillä ja tiedän mitä ainakin toiseen käteen haluan. Sen pohjalta rupesinkin tänään piirtämään ja sain lopputuloksesta niin hyvän, että voin olla jopa ylpeä itsestäni. .. Siis hetkinen.. Kuvassa on Miyazakin piirrettyjen anime-elokuvien olioita. Eikö ne oo tehty lapsille? Ja paskat sanon minä, Miyazakin elokuvista, sekä sarjakuvista löytää paljon syvällistä pohdittavaa myös vähän vanhemmat katsojat. Olen tutustunut näihin olioihin jo pienestä pitäen j
Lue lisää

129. 17.5.2015 Yltäkylläisyyssyyllisyys

Olenko unohtanut Olen löytänyt  äärirajani                           kadonnut hiljaisuuden jokiin. Usvaisiin Meriin, joista veneilijät kertovat taruja.       sulkenut   Aktivoinut näköhermoni, kuuloaistini ulkomaailmalta.                                      Olenko unohtanut   löytänyt  maailman                   sen kahinan, kun tuuli kulkee ohitse puiden ja vie mukanaan    tuon viimeisenkin henkäyksen       ihmetyksen vanhoja kulttuureja ja rakennuksia kohtaan. Syvemmällä kuin Mariaanien hauta, olen itsessäni                                      ja  putoan     löydän  sekunti sekunnilta alemmas, syvemmäs   enemmän, paremmin              enkä enää osaa hengitä kuin ennen,                       silloin kun maistan ilmassa auringon ja elämän. Nyt pimeydessä   valossa  rintaani painaa vain   sivelee  näkymätön käsi ja happi on inhottava pakko   elämä.                                     Kuinka riisun yltäni turhamaisuuden ihon,                   revin  esille taas sen veren
Lue lisää