66. Jotain outoa, jotain kummallista, taivas on sininen

Ja näin unta eläintarhasta, liian väkevästä viinistä sekä väriräjähteistä
                vedin henkoset pienestä jointista ja hymyilin, olin onnellinen
          kaverin kaveri nauroi minun kanssani oudoille jutuille ja antoi minulle lisää ihme usvaa sisälleni
se oli hyvä uni ja aamulla meinasin tukehtua ilman paksuuteen

Vessan maalatut seinät tuovat mieleen kaukomaiden kirkkaan meren ja haluan vain sulkea huoneen
          sulkeutua huoneeseen joka on lähimpänä Karabian sinistä merta
       mutta ovi ei sulje pois ääniä
                                     se ei sulje pois korotettua puhetta, ei sillä että äänet riitelisivät
               ne äänet ovat kuuroja toisilleen, korotettuja kerta toisensa jälkeen, vain koska kumpikin tahtoo saada oman mielipiteensä, hienot tietonsa ja sanansa julki
                                ja minua alkaa ärsyttämään, mitä väliä onko meidän kattilat häälahjoja vuosien takaa
 tai kuinka politiikassa pitäisi osata tehdä juuri niinkuin meidän katon alla halutaan
           ja vaikka minä haluaisin hymyillä ja vaikka aamuni heräisi unen huumepöllyssä,
                         päivän mittaan kulmani kurtistuvat ja halu sisälläni huutaa ääni käheäksi kasvaa liian vahvaksi
        olen jo kypsä tähän
                         enkä voi valehdella, etteikö tekisi mieli hiljentää pysähtymättömät suut jesarilla niin, että puhujien viimeisetkin ajatukset tukehtuvat loppujen lopuksi ikuiseen unohtukseen.
                                                   haluan hiljaisuutta
                                                                 ja haluan sitä nyt